Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin – näistä syistä se on kuitenkin erittäin vakava tauti

Turkistarhoille iskenyt lintuinfluenssa on osoittanut, millaisia seurauksia kokonaiselle elinkeinolle vakava eläintauti voi aiheuttaa. Ruotsiin levinnyt afrikkalainen sikarutto herättää siis aivan syystä suurta huolta myös Suomessa, jossa tätä sikojen ja villisikojen tappavaa tautia ei ainakaan vielä ole todettu.

Nyt tauti uhkaa sekä idästä eli Venäjältä, lännestä eli Ruotsista sekä etelästä eli Baltiasta. ASF:ään ei ole hoitokeinoa eikä rokotetta. EU:ssa ASF:ää vastaan rokottaminen on myös kielletty. Maailmalla rokotteita koitetaan kehittää kiivaasti.

Suomalainen sianlihantuotanto on kamppaillut kannattavuusongelmien kanssa vuosia. Monelle sikatilalle ASF olisi kuolinisku.

ASF ei tartu ihmisiin edes silloin, jos syö sairastuneen sian lihasta tehtyjä elintarvikkeita. Kyse on silti erittäin vakavasta asiasta, joka Suomeen iskiessään aiheuttaisi mittavia taloudellisia tappioita koko sianlihan tuotantoketjulle maatiloista jalostavaan teollisuuteen saakka.

Suomalainen sianlihaa jalostava teollisuus nojaa hyvin pitkälti kotimaiseen raaka-aineeseen. Mikäli tauti iskisi sikatiheällä alueella tuotantosikaloihin, sikojen lopettamisen ja mittavien rajoitustoimien seurauksena kotimaisesta sianlihasta saattaisi tulla pula. Vaarassa olisi myös koko joukko teollisuuden työpaikkoja.

EU:ssa sian- ja villisianlihan sekä sitä sisältävien elintarvikkeiden vientiä voidaan ASF:n perusteella rajoittaa vain alueilta, joilla tautia on todettu. Unionin ulkopuoliset maat sen sijaan saavat laittaa rajansa saman tien kiinni, kuten esimerkiksi Ruotsin sianlihalle on nyt käynyt.

Koska ASF:ään ei ole rokotetta eikä hoitokeinoa, ainoa tapa estää taudin leviäminen on tappaa kaikki siat silloin, jos tauti iskee sikalaan. Jos tilalla todetaan afrikkalaista sikaruttoa, Ruokavirasto määrää pitopaikan siat lopetettavaksi, ruhot hävitettäväksi ja tilat desinfioitavaksi.

Taudin leviämistä muihin sikaloihin ehkäistään myös perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhyke, jonka alueella eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan.

Afrikkalainen sikarutto luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan a-luokan eläintaudiksi Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee sikatilalla esiintyvän ASF:ää, siitä pitää ilmoittaa virkaeläinlääkärille välittömästi.

Kuolleena löydetystä villisiasta pitäisi viipymättä ilmoittaa paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Löytöpaikan koordinaatit kannattaa ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla. Kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri antaa tarvittaessa tarkempia toimintaohjeita.

Jos tartuntaa todetaan villisioissa, Ruokavirasto perustaa löytöpaikan ympärille tartunta-alueen ja rajoitusvyöhykkeitä. Alueella rajoitetaan sikojen pitäjien sekä esimerkiksi siellä sijaitsevien sikateurastamoiden toimintaa. Myös metsästystä alueella voitaisiin rajoittaa.

Afrikkalaista sikaruttoa aiheuttavasta viruksesta tekee erityisen ikävän se, että virus on kestävä ja helposti tarttuva. Se kykenee leviämään sairastuneen sian tai villisian veren, syljen, lannan tai virtsan mukana sekä lihan ja siitä tehtyjen elintarvikkeiden välityksellä.

Tauti voi siis livahtaa Suomeen esimerkiksi metsästysmuistoissa, eväsleivissä tai kengänpohjissa. Siksi on ehdottoman tärkeää, että jokainen noudattaa tarkasti viranomaisten määräyksiä ja suosituksia tuliaistuontien, metsästyksen ja sikaloiden tautisuojausten osalta.

Tietoa afrikkalaisesta sikarutosta Ruokaviraston, Eläinten terveys ry:n ja Maailman eläintautijärjestö WOAH:in sivuilla.

Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta, Ruokaviraston sivut.

Matkailijoille afrikkalaisesta sikarutosta, Ruokaviraston sivut.

Metsästäjille afrikkalaisesta sikarutosta, Ruokaviraston sivut.