

Kesyjä ja villejä märehtijöitä sairastuttava sinikielitauti on levinnyt vauhdilla naudoissa ja lampaissa Länsi-Euroopassa. Suomi on virallisesti sinikielitaudista vapaa maa mutta pahimpaan on syytä varautua.
Ensi kevättä ja kesää ajatellen on tärkeää seurata tilannetta ja oppia tunnistamaan oireet, painottaa eläinlääkäri Johanna Rautiainen Lammasmaailma oy:stä. Hän piti webinaarin sinikielitaudista 15.10.2024
Rautiainen muistutti, että sinikielitauti lähestyy Suomea. Loppukesästä se saapui Tanskaan. Lokakuun puolivälin tienoilla tartunta oli sadoilla tiloilla, joilla on märehtijöitä.
Ruotsin sinikielitauti saavutti syyskuussa sairastuttaen sekä nautoja että lampaita. Myös Norjan eteläkärjessä on todettu sinikielitautia ennen muuta lampaissa.
Virusta levittävät polttiaiset menestyvät lämpimässä ja kosteassa, mutta kylmää hyönteiset eivät kestä. Ilmastonmuutoksen myötä polttiaisille otolliset olot eli lämpimät syksyt ja talvet siirtyvät yhä pohjoisemmaksi.
Pohjoisen märehtijöille tämä tietää ongelmia. Sinikielitautia esiintyy kaikkialla maailmassa ja siellä, missä sitä on ollut pitkään, eläimet ovat osin saaneet vastustuskykyä.
”Kaikki toivovat kovia pakkasia Etelä-Ruotsia ja Tanskaa myöten. Kylmä rauhoittaa taudin leviämisen.”
Sen sijaan esimerkiksi Ruotsin ja Suomen lampaat, vuohet ja naudat eivät ole tautiin tottuneet ja ovat siksi sille erityisen herkkiä, Rautiainen selitti webinaarissa.
Sinikielitauti voi tulla Suomeen tartunnan saaneen märehtijän mukana. Toinen riski on tuuli.
Polttiainen kykenee omin voimin lentämään vain muutaman kilometrin mutta tuuli pystyy viemään sitä satoja kilometrejä. Siksi Ruotsissa kohti Tukholmaa ja itärannikkoa hivuttautuvat tauti aiheuttaa huolta.
Suomessa vallitsevat tuulet puhaltavat lounaasta. Jos sinikielitauti leviää riittävän pohjoiseen Ruotsissa, se voi päätyä tuulen mukana Ahvenanmaalle.
”Kaikki toivovat kovia pakkasia Etelä-Ruotsia ja Tanskaa myöten. Kylmä rauhoittaa taudin leviämisen.”
Mikäli sinikielitauti pääsisi Suomeen, olisi äärimmäisen tärkeää jäljittää tartunnan saaneet eläimet nopeasti ja saada tartunta rajattua.
Lain mukaan sinikieliepäilystä on heti ilmoitettava virka- eli kunnaneläinlääkärille, Rautiainen painotti.
Samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa jotkin muutkin eläintaudit, mutta ilmoittamista ei pidä epäröidä. Kun ilmoitus eläinlääkärille on tehty, vastuu siirtyy viranomaisille, Rautiainen sanoi.
Rautiainen suositteli että sinikielitautia epäillessään tuottaja ei siirrä eläimiä pitopaikasta muualle vaan odottaa eläinlääkärin ohjeita. Oireilevista eläimistä voi ottaa valokuvia ja videota, jotka voi lähettää eläinlääkärille.
Maailmassa on tuhat erilaista polttiaista, joista 20 levittää sinikielitautia, Rautiainen kertoi.
”Tällaisia polttiaislajeja on myös meillä, mikä todettiin edellisen sinikielitautiepidemian lähestyessä Suomea.”
Polttiaiset saavat tartunnan imiessään verta virusta kantavasta märehtijästä ja siirtävät tartuntaa muihin märehtijöihin seuraavilla syöntikerroillaan.
Viruksesta tunnetaan 24 eri tyyppiä. Nyt Eurooppaa piinaava virus on tyyppi kolme, joka vuosi sitten alkoi levitä Hollannissa, Rautiainen kertoi.
Tyyppi kolme on osoittautunut erityisen ärhäkkääksi. Sitä vastaan on kehitetty rokote, mutta se ei Rautiaisen kokoamien tietojen mukaan ole osoittautunut kovin tehokkaaksi.
Esimerkiksi Hollannissa viruksen aiheuttama lampaiden sairastuvuus on suurta. Jollain tilalla sairastuneista eläimistä jopa 75 prosenttia on menehtynyt, Rautiainen kertoi. ”Sairastavuudesta ja kuolleisuudesta saadaan talvenaikana lisää tietoa.”

Mitä sitten on tehtävissä, kun haluaa suojella lampaitaan polttiaisilta?
”Koetetaan välttää polttiaisten ja lampaiden kohtaaminen”, Rautiainen vastasi ja muistutti, että kyseiset hyönteiset pitävät lämmöstä ja sateesta.
Kun polttiaisia on paljon, pidetään eläimet sisällä eikä laidunneta niitä aamu- ja iltahämärässä. Polttiaiset pitävät pusikoista ja ympäristöstä, jossa on seisovaa vettä, Rautiainen jatkoi.
Polttiaisten (Culicoides spp.) levittämä märehtijöiden virustauti.
Taudin itämisaika tyypillisesti 4–12 vuorokautta. Kaikki tartunnan saaneet eläimet eivät oireile tai niiden oireet voivat olla erittäin lieviä.
Tyypillisiä oireita: kuolan valuminen; huulten, pään alueen ja kaulan-alueen turvotus; ontuminen; ruununrajan turvotus; kuume, apaattisuus.
Vakavimmat oireet todetaan yleensä lampailla, naudat ovat usein oireettomia.
Ei tehokasta hoitoa. Märehtijä voi parantua, mutta taudista toipuminen saattaa kestää kuukausia.
Ei tarkkaa tietoa, kuinka kauan virus säilyy märehtijän veressä.
Voi levitä emosta sikiöön, vastasyntyneeseen maidon välityksellä sekä sperman välityksellä.
Sinikielitauti ei leviä elintarvikkeiden välityksellä eikä tartu ihmisiin.
Jos henkilö epäilee eläimellä sinikielitautia, hänen pitää ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille. Hän antaa toimintaohjeet.
Suomella sinikielitaudista vapaa asema, joten eläinten tuonnissa on noudatettava lainsäädännön lisävaatimuksia.
Lähde: Ruokavirasto