Viljelijän aseman paraneminen jää haaveeksi cap-uudistuksessa – ratkaisut täytyisi etsiä kilpailulainsäädännön puolelta ja markkinoilta

Viljelijän markkina-asema ei cap-uudistuksella parane, vaikka se oli yksi EU:n maatalousuudistuksen kärkitavoitteista.

Maatalouspolitiikassa ei ole vahvoja välineitä viljelijän aseman parantamiseksi, tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

Tuottajaorganisaatioissa olisi kyllä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Vihannesalalle on perustettu yksittäisiä tuottajaorganisaatioita, mutta muuten mahdollisuutta ei ole juuri hyödynnetty. Se vaatisi viljelijöiltä aktiivisuutta.

Tuottajaorganisaatio on tuottajien yhteenliittymä, jonka tavoitteena on vahvistaa tuottajien asemaa markkinoilla.

Jos maatalouspolitiikka ei pysty parantamaan viljelijän asemaa markkinoilla, niin mikä pystyy?

"Se vaatisi kilpailulainsäädäntöön tulkintamuutoksia. Alkutuottajille pitäisi sallia merkittävämpi järjestäytyminen markkinaedunvalvonnassa", Niemi sanoo.

Lisäksi paljon vaikuttaa yleinen markkinatilanne. "Jos on ylitarjontaa, niin ei se hintoja nosta. Viljan hinta muuttui nyt, kun tarjonta on alle kysynnän."

Suomalaista maataloutta cap-uudistus ei juuri muuta.

Niemi pohtiikin, että usein toisteltava väite poukkoilevasta maatalouspolitiikasta ei pidä paikkaansa. "Maataloudessa politiikka on ollut vakainta. Markkinoilla tapahtuu suurimmat muutokset."

Hän toteaa uudistusten aiheuttavan epävarmuutta ja pelkoa siitä, että kaikki muuttuu. Lopputuloksena maatalouspolitiikan uudistuksissa on kuitenkin yleensä maltilliset muutokset.

Maatalouden nykyisen kriisin syyt ovat markkinoilta. Kustannukset ovat nousseet pitkään tuottajahintoja enemmän ja tuottajien neuvotteluvoima on vähäinen. Syksyllä alkanut kustannusnousu on ollut viljelijöiden kannalta hirveää, Niemi toteaa.

Tukipolitiikka on ollut tilojen turvaverkko.

Kevään aikana EU:n komissio tarkastelee jäsenmaiden laatimat kansalliset cap-suunnitelmat.

"Varmaan tulee Suomellekin palautetta. Jää nähtäväksi kuinka vahvasti komissio vaatii kunnianhimoiset ilmastotoimet mukaan kansallisiin suunnitelmiin", Niemi sanoo.

Komissio on viestinyt, että sen laatimien Green Deal ja Pellolta pöytään -strategioiden tavoitteet tulisi näkyä cap-suunnitelmissa.

Näissä strategioissa on vaadittu muun muassa merkittäviä vähennyksiä kasvinsuojeluaineiden, lannoitteiden ja antibioottien käyttöön.

"2030 mennessä nämä tavoitteet tuskin onnistuvat, ne ovat niin suuria. Ne ovat pitkän tähtäimen tavoitteita. Jos ne yht'äkkiä toteutettaisiin, niin ruuan tuotanto EU-maissa vähenisi merkittävästi", Niemi sanoo

Jos tavoitteet pitäisi täyttää, Suomella olisi etulyöntiasema. Edellä mainitut tavoitteet ovat meillä paremmin hallussa kuin muissa maissa.

Cap-uudistuksen alkaessa pidettiin lähes selvänä, että EU-tuet alenevat. Toisin kuitenkin kävi.

Nimellishinnoin EU:sta tuleva tukimäärä nousee 2,5 prosenttia. Kun elpymisrahoitus lasketaan mukaan, nousu on kuusi prosenttia. Reaalisin hinnoin tuissa ei ole merkittävää muutosta entiseen.

Kansallinen rahoitus huomioiden tuet hieman alenevat. Vuonna 2020 viljelijätuet olivat yhteensä 1 755 miljoonaa euroa. Vuodesta 2023 alkaen 1 730 miljoonaa euroa vuodessa.

Luonnonhaittakorvauksen kotieläinlisä poistuu. Sitä korvataan osin muilla tuilla, mutta ei täysin.

Ympäristökorvauksen kokonaissumma pienenee, kun osa toimista siirtyy cap-tukeen.

Luomun ja eläinten hyvinvointikorvauksen summat nousevat. Tilatasolla kysymys on kuinka hyvinvointikorvauksen ehdot soveltuvat tilalla toteutettaviksi.

Tuotantoon sidotut tuet säilyvät ennallaan.

Jos haluaa säilyttää tilan nykyisen tukitason, on tehtävä entistä enemmän ja valittava ekojärjestelmässä tarjolla olevia toimenpiteitä.

Ekojärjestelmän toimet ovat entisiä ympäristökorvauksen toimia. Sieltä löytyy muun muassa talviaikainen kasvipeitteisyys ja luonnonhoitopellot. Ne sopivat laajalle osalle tiloista. Sopimukset ovat yksivuotisia.

Kokonaisuudessaan tukimäärissä ei ole dramatiikkaa, mutta tilatasolla vaikuttaa se, miten tukiehdot soveltuu tilalle ja mihin kannattaa sitoutua, Niemi summaa.

Maatalousuudistuksen myötä peltojen tukioikeuksista luovutaan. Tällöin myös vuoden 2004 jälkeen raivatut pellot tulee mukaan cap-tukiin.

Ohjelmaperusteisia tukia, kuten luonnonhaitta- ja ympäristökorvausta, näille lohkoille ei maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) linjauksen mukaan myönnetä.

Jos tulevaisuudessa raivaa uutta turvepeltoa, niin sille voi saada cap-tuen, jos pelto pidetään nurmella. Yksivuotisten kasvien viljelyyn raivattavaa peltoa ei tueta.

Nykyisellä kaudella uutta turvepeltoa on raivattu 2 000 hehtaaria vuodessa. Odotus on, että määrä puolittuu tuhanteen hehtaariin.

Suomen cap-suunnitelma ei juuri vähennä kasvihuonekaasupäästöjä, mutta hallituspuolueet ovat tehneet capin ulkopuolisista toimista lisäpöytäkirjan, jossa on maatalouden päästöjen 29 prosentin leikkaustavoite vuoteen 2035 mennessä.

Tavoite vastaa MTK:n ilmastotiekarttaa.

Lannoitusmääriin liittyen tavoitteena on, että nykyiset ympäristökorvauksessa olevat fosforirajat koskisivat vuodesta 2023 alkaen kaikkia tiloja.

Maatalousuudistusten ikuisuustavoite on vähentää byrokratiaa.

"Ainut realistinen tavoite uudistuksissa on, että byrokratian määrä pysyisi ennallaan eikä kasvaisi", Niemi sanoo.

Tavoitteita tulee aina lisää, mutta mistään vanhasta ei haluta luopua. Samalla halutaan yhä räätälöidympää politiikkaa, jossa eri alueet ja tilakohtaiset erot huomioidaan.

Silloin politiikka monipuolistuu ja monimutkaistuu.

On myönteistä, että valinnan vapautta tulee viljelijöille lisää. Toisaalta se lisää myös mietittävää.

Byrokratia ei siis uudistuksessa vähene. Näyttää kuitenkin, että byrokratia ei merkittävästi kasvakaan, Niemi toteaa.

Cap-uudistuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2023 alusta.