Rypsipellot kohoavat kohta keltaiseen loistoon – tuholaispaine hallinnassa

Rypsinviljely kalajokisen Jari Ijäksen tilalla on tänä vuonna hyvässä vauhdissa. 35 hehtaarin oma rypsipinta-ala ja rahtityöt tuovat kauden aikana paljon työtä, mutta kylvöt ovat onnistuneet. Kasvusto on rehevä ja kukinta lähestyy nopeasti. Viljelijä kertoo, että tuholaisten hallinta ja täsmällinen aikataulutus ovat avainasemassa – etenkin alkukesällä.

“Parin viikon päästä pelto on aivan keltainen – silmiin sattuu auringon säteillä. Kukinta on alkamassa”, hän avaa.

Viime vuosi oli kuitenkin toisenlainen. Pitkä helleputki ja sateiden puute veivät sadon lähes kokonaan:

“Yli kolme viikkoa oli hellettä putkeen eikä satanut – rypsi ei kerta kaikkiaan kestänyt sitä. Sato kärsi kovasti sillä huippuvuonna sitä olisi tullut 27 tonnia kokonaisuudessaan enemmän”, kertoo Ijäs.

Rypsin pahimpia tuholaisia ovat kirpat, kaalikot ja rapsikuoriainen. Torjunta-aineet valitaan tarkasti hyötyhyönteisiä säästäviksi.

Rapsikuoriaiset syövät rypsin kukkaa, mutta kasvu näyttää kuitenkin hyvältä. Kuva: Tomi Hirvinen

Ruiskutus onkin vienyt tänä keväänä Ijäkseltä monta iltaa ja yötä. Ne on tehtävä silloin kun ei tuule. Rapsikuoriaisia on hänen mukaansa ollut sen verran, että ruiskutuksia joutuu tekemään useampia.

Ijäs tekee ruiskutusta myös urakointina. Viljapelloilta rypsipelloille vaihtelu vie aikaa, kun ruiskua pitää pestä ja aineita vaihtaa. Rypsin ruiskutukseen hän käyttää Mavrik-nimistä ainetta.

“Se tappaa vain haitalliset tuholaiset. Sitä ainetta saa käyttää kaksi kertaa kasvukaudessa, ja ruiskutukset tehdään yötä myöten myös mehiläisten suojelemiseksi.”

Viljelijä kertoo, että erityisesti juuri nyt tuholaispaine on kovimmillaan:

“Paine on kovin tässä vaiheessa kasvua. Kun ne pysyvät pois niin sitten helpottaa loppukesäksi”, Ijäs lisää.

Rypsin viljelyssä viljelykierrolla on merkittävä rooli tautien ehkäisyssä:

“Viiden vuoden välein pitää pellolla kasvattaa jotain muuta – muuten tulee möhöjuuri. Se voi tarttua myös apiloihin ja retikkoihin.” Möhöjuuri on ristikukkaisilla kasveilla, kuten kaalilla, rypsillä ja rapsilla tavattava kasvitauti.

Tekninen varustelu ja työmäärä korostuvat kasvukauden aikana. Viljelijällä on 30 metrin puomiruisku, ja ruiskutuspäiviä kertyy runsaasti:

Tuulisella Kalajoen seudulla ruiskutus on vaatinut Jari Ijäkseltä paljon yötöitä. Kuva: Tomi Hirvinen

“55 hehtaaria kerkesin ajaa viime yönä – enemmän olisi pitänyt ehtiä”, hän naurahtaa.

Rypsihommissa puinti on Ijäksen lempipuuhaa sen kompaktiuden ja yksinkertaisuuden takia.

“Jos ohraa tulee 7 tonnia hehtaarilta, siitä on monta kuormaa. Rypsistä tulee pari tonnia – kuivauksia ja rahtia on vähemmän.”

Kuivaus puolestaan vaatii tarkkaa huoltoa:

“Siemen on kuin hiekan jyvä – kuivaajassa ei saa olla minkäänlaista reikää.”

Viljelijän arvio rypsin tulevaisuudesta on varovaisen optimistinen:

“Rypsillä ja herneellä on nyt parhaat hintanäkymät, mutta ötökkäpaine ja lajikkeiden muuttuminen haastavat viljelyä.”

Kasviöljyn lisäksi rypsistä saa valkuaispitoista rehua, jonka kysyntä on Suomessa vahvaa. Kuva: Tomi Hirvinen

Rypsin satotaso on hänen mukaansa laskenut jo 1980-luvulta, vastoin muiden kasvien nousevaa trendiä. Tuholaisten lisääntymisen syyksi hän näkee ilmaston lämpenemisen:

“Jotakin semmoista muutosta on tullut, että ötökkäpaine on kasvanut.”

Luonnonvarakeskuksen helmikuun kylvöalaennusteiden mukaan öljykasvien kokonaistuotanto nousisi Suomessa vuonna 2026 yli 70 miljoonaan kiloon. Se olisi noin 15 prosentin kasvu edellisvuoteen.