Asiakas kysyy yhä Polkaa, vaikka moni viljelijä haluaisi eroon hankalasta lajikkeesta

Suomalainen kuluttaja muistaa vuodesta toiseen tiedustella, onko myynnissä Polkaa. Kysynnän takia se lienee yhä Suomen viljellyin mansikkalajike.

”Sehän on hyvänmakuinen, makea marja, mutta erittäin hankala viljellä”, agronomi, viljelijä Minna Pohjola kertoo. Ennen Pohjolan tilan puikkoihin astumista hän toimi vuosia marjantuotannon asiantuntijana Länsi-Suomen Pro Agriassa.

Pohjolan mukaan Polkaa ei juuri enää viljellä muualla Euroopassa kuin Suomessa ja täälläkin moni marjanviljelijä vaihtaisi sen mieluusti kestävämpiin lajikkeisiin.

Polkan viljelykanta on heikentynyt geneettisesti. Sitä vaivaavat taudit ja tuholaiset. Pohjola mainitsee ripsiäiset, mansikkapunkin ja sienet. Tiiviisti kasvavana Polka altistuu helposti myös harmaahomeelle. Pohjolan tilalla Polkan viljelystä onkin jo luovuttu.

Nyt kasvamassa on muun muassa Allegroa, Sonsationia ja falcoa. Lisäksi vuosittain testataan paria uutta lajiketta. Haussa on etenkin savimaalle sopivia, kasvutavaltaan vahvoja ja taudinkestäviä lajikkeita, unohtamatta tietenkään makua.

”Joka vuosi tule myyntiin uusia lajikkeita ja vanhoja tippuu pois. Saadakseen viljelyyn uusinta uutta taimet on ostettava ulkomailta”, Pohjola kertoo.

Suomessa tutkimuslaitokset eivät testaa enää mansikkalajikkeita laajasti ja systemaattisesti, vaan sopivien lajikkeiden etsiminen on jäänyt enemmän viljelijöiden vastuulle.

Luonnonvarakeskuksessa jalostetuista, myyntiin tulleista lajikkeista uusimmat ovat Marketta ja Maiju. Niiden pitäisi sopia nimenomaan pohjoisiin oloihin. Etelä-Suomessa vaihtelevat talvet hankaloittavat mansikan talvehtimista.

Mansikantaimia tuodaan Hollannista, Saksasta, Espanjasta ja ylipäätään Keski-Euroopasta. Pelkona on, että ulkomaisten taimien mukana tulee kasvitauteja.

Pohjolan tilalla sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2014. Kuvassa Minna Pohjola esittelee maatilan toimintaa ja tuotteita tilan yhteydessä palvelevassa puotikahvilassa. Kuva: Tero Pajukallio

Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että mansikka on makeaa. Sen takia esimerkiksi espanjalaiset marjat saattavat maistua puisevilta.

Usein maku kärsii mitä kestävämmäksi marjat jalostetaan. Ei haluta, että marjat lötsähtävät ennen kauppoihin saapumista.

Keski- ja Etelä-Euroopassa mansikat kasvatetaan pääasiassa tunneleissa ja kasvihuoneissa, kun taas Suomessa iso osa sadosta kypsyy edelleen avomaalla.

Se lisää marjan makeutta. Viileähköt yöt auttavat, kun etelämpänä alkaa olla liian kuuma. Mansikka kärsii yli 25:n asteen helteistä.

Moni suomalainen ostaa mansikkansa mieluummin avomaalta, jottei marjoissa ole ”tunnelin makua”, vaikkakin maku riippuu paljon kastelusta ja lannoituksesta.

Pohjolan mukaan tunneleissakin on mahdollista kasvattaa erittäin hyvänmakuisia mansikoita.

Suomalainen erikoisuus on hakea marjat suoraan tilalta tai lähitorilta. Silloin marjan ei tarvitse kestää varastointia ja pitkiä kuljetuksia.

Mansikkaa kasvatetaan Suomessa tunneleissa noin 70 hehtaarin alalla, kun taas avomaan viljelmät kattavat noin 3 500 hehtaaria. Tunneliviljely varmasti yleistyy, mutta tahtia jarruttaa investoinnin kalleus.

Pohjolan mukaan kasvutunnelit hehtaarin alalle maksavat noin 150 000 euroa.

Pohjolan tilalla marjaa kasvaa kahden hehtaarin alalla. Investointia kasvutunneleihin harkitaan, sillä alue on hallanarkaa ja maaperä savista. Lisäksi tunnelit pidentäisivät satokautta.

Mansikan ohella tilalla kasvatetaan herukoita, pensasmustikkaa ja vadelmaa. Suunnitteilla on myös hunajamarjan, aronian ja makeapihlajan viljely.

Marjasekoituksista jalostetaan hilloja ja muita tuotteita. Kenties tulevaisuudessa kuivattuja marjoja ja jäätelöä.

Viljelykierrossa on rapsia, kuminaa ja nurmea runsaan 50 hehtaarin alalla. Mukana on myös luonnonhoitonurmia sekä maisema- ja riistapeltoja. Leikkokukista saadaan sivutuloja.

Minna Pohjolan kaksi siskoa ovat mukana tilan toiminnassa. Tarkoitus on kehittää matkailupalveluita, kuten kursseja, maistiaisia ja muita tapahtumia. Tilalla on myös puoti ja kesäkahvila.