
Mansikan satonäkymät ovat tällä hetkellä Suomessa kohtuullisen hyvät.
Lohtajalainen viljelijä Veli-Matti Jukkola on istuttanut ensimmäiset kasvihuonemansikan taimet maaliskuussa. Myös avomaalle odotetaan hyvää satoa.
Avomaanmansikan kannalta oleellista talvikaudella on sopiva pakkanen ja lumipeite.
”Märkä maaperä ja kovat pakkaset ovat sen kasvulle pahimpia. Vähäluminen talvi laittoi miettimään onko suojaus ollut riittävää. Yhtenä kesänä raekuuro pieksi kaikki marjat, mutta pääsääntöisesti vuodet ovat olleet hyviä”, kertoo Elina Jukkola.

Kokkolan Marinkaisissa sijaitsevalla tilalla viljellään mansikkaa, vadelmaa ja porkkanaa. Tilaa pyörittävät yhdessä Veli-Matti ja Elina Jukkola.
”Meidän alueellamme ensimmäiset marjat poimitaan toukokuun puolella, joten kevät ratkaisee aika paljon. Avomaan mansikasta puhuttaessa lunta on ollut sopivasti ja pitkästä pakkasjaksosta selvittiin ilman talvituhoa”, Veli-Matti taustoittaa.
Mansikkasadon kannalta kevättä voi sanoa onnistuneeksi ja kesän näkymät näyttävät hyvältä. Ne ovat kuitenkin vain arvioita ja tilanteet voivat muuttua nopeasti.
”Avomaalle talvituhoja ei tullut, mikä luo mahdollisuudet kevään onnistumiselle. Kerran on käynyt niin, että kaikki meni”, Elina Jukkola lisää.
Myös porkkanat on kylvetty muutama viikko sitten ja ne ovat lähteneet itämään hyvin. Hauhtosen tilalla noin viidesosa liikevaihdosta tulee porkkanasta. Porkkana on mansikkaa varmempi tuote, sillä se ei ole niin herkkä olosuhteille.
Tilanpyörittämisen filosofia on Jukkoloille selkeä: ”Maku edellä mennään”, he kertovat. Tilan myynti on suoramyyntitoimintaa ja asiakkaat tuntevat tuotteen. Se marja, jota asiakas ostaa, on samana päivänä poimittua.
Hauhtosen tilalla on Kokkolassa kaksi omaa myyntipistettä sekä avomaakaudella myös tilamyymälä. Tilalta löytyy useita mansikkalajeja ja itse tilalla on viljelty kaikennäköistä kasvia ja marjaa jo 1950-luvulta alkaen.
”Suoramyyntikauppaa on tilalta tehty sodan jälkeisestä ajasta alkaen. Asiakaskuntaa on paljon jotka tietävät tilan jo pitkältä ajalta”, Veli-Matti kertoo ja muistuttaa, että asiakkaat ovat heidän toimintansa keskiö.
Jukkolat kertovat, että ala on todella työvoimariippuvainen. Tila työllistää parhaimmillaan sadonkorjuun aikaan noin 40—50 työntekijää, joita tulee esimerkiksi Ukrainasta ja Nepalista. Rekrytoinnit aloitetaan jo tammikuussa ja siinäkin voi olla haasteita, kun satokaudesta voi tehdä vain arvioita.
Ukrainan sota ja koronan tuomat lisähaasteet tekivät työvoiman saamisesta hankalaa. Nyt myös kustannukset ovat nousseet ja toimintaa on jouduttu miettimään ja tehostamaan. Tekniikkaa ja mittaamista hyödynnetään insinöörimäiseen tyyliin.
”Päivittäin arvioimme kuinka paljon miltäkin lohkolta tulee satoa. Seuraamme kastelua, tuuletusta, lämpötilaa, lannoitusta, punnituksia, myyntiä. ”Mutu” on usein väärässä, huomauttaa Elina Jukkola.

Tulevaisuuden näkymät mansikka-alalla ovat mielenkiintoiset. Työvoiman saanti mietityttää.
”Olemme pitkälti ulkolaisen työvoiman varassa. Kaikkialla nousee aina esille, että mistä sitä tulevaisuudessa saadaan.”
Kun tarvitaan paljon lyhytaikaisia työsopimuksia ulkomaalaisille, byrokratia voi joskus olla haastavaa.
”11 vuoden aikana paperityön määrä on lisääntynyt todella paljon. Joskus ehkä toivoisi, että valtion virastot keskustelisivat paremmin keskenään”, Elina huomauttaa.