”Kahvikupillinen homeisia jyviä pilaa koko 50 tonnin kuorman” − viljelijä kantaa raskaan taloudellisen riskin viljakaupassa
Entinen viljanostaja Marko Suuronen peräänkuuluttaa tarkkuutta mittausmenetelmiin, yhteistyötä ja tutkimusta viljantuottajan tueksi. Hän ehdottaa vastaanottoverkoston perustamista homeiseksi todetun viljan varastointiin.Tilaajalle
Viljan vastaanottopisteeseen saapuvasta erästä kairataan näyte useammasta eri kohdasta. Näyte saadaan analysoitua nopeasti. Sen perustella käy monesti niin, että vilja ei kelpaakaan ostajalle, vaan sille on etsittävä toinen osoite. Kuva: Pasi Leino”Yksittäisille viljelijöille homekuormat ovat katastrofi. Homeongelma on Suomessa laaja ja se maksaa viljelijöille paljon. Monet viljakauppaan liittyvät käytännöt jäivät mietityttämään minua”, toteaa neljä vuotta viljanostajana Lahdessa toiminut Marko Suuronen.
Lokakuun lopussa toisiin tehtäviin siirtynyt Suuronen haarukoi DON-toksiinien lohkaisevan suomalaisten viljanviljelijöiden tilipusseihin vuosittain 3–5 miljoonan euron loven.
”Uskon kuitenkin, että luku on paljon suurempi, koska maakuntien välillä on paljon vaihtelua. Minun kokemukseni ja laskelmani perustuvat Päijät-Hämeeseen.”
Pahimmillaan elintarvikkeeksi aiottu vilja menee polttoon, jolloin viljelijälle jää koko kasvukauden työstä käteen vain tuotantopanoksista ja ostetusta työstä aiheutunut laskupinkka.
Myös silloin, kun homeen määrä ylittää elintarvikelaadulle asetetun raja-arvon, on hintaan tuleva vähennys tuntuva.
”Kuorman arvo voi pahimmillaan tippua 5000–7000 euroa, joka on merkittävä tappio. Lisäksi hylkykuorma joudutaan usein siirtämään eri paikkaan. Viljelijän tilityksestä vähennetään tietysti ylimääräinen rahti. Lisäkulua toisesta rahdista tulee helposti 12–15 euroa tonnia kohti.”
”On selvää, että suurimman riskin homeista kantaa viljelijä, sanoivat ostajat mitä tahansa.” Marko Suuronen
Usein tilan toiminnan jatkuminen ja seuraavan vuoden hankintojen tekeminen joutuu vaakalaudalle, mikäli korjatusta sadosta useampi kuorma hylätään.
”On selvää, että suurimman riskin homeista kantaa viljelijä, sanoivat ostajat mitä tahansa. Teollisuudelle ei synny riskiä muutoin kuin kauttaaltaan heikkoina satovuosina, sillä hylätyt kuomat voidaan aina korvata uusilla, jos ei muualta niin ulkomailta”, Suuronen kiteyttää.
Suuronen kertoo pelkäävänsä, että viljantuotanto Suomessa hiipuu, kun viljasta jatkossa mitataan myös nikkelin määrää ja viljelijöiden kantama riski kasvaa edelleen.
”Joudumme yhä enemmän ostoviljan tai -elintarvikkeiden varaan.”
Riskien tasaamiseksi Suuronen peräänkuuluttaa viljaerien tarkempaa analysointia. Hän huomauttaa mittauksen epätarkkuudesta kertovan muun muassa sen, että toimijan hylkäämä kuorma saattaa kelvata hyvin toiselle ostajalle, joka toimii samojen raja-arvojen puitteissa.
Ennakkonäytteiden toimittaminenkaan ei tuo varmuutta erän laadusta.
”On suoranainen ihme, että mikään erä kelpaa.” Marko Suuronen
”Koska tuomio tehdään vain yhden näytteen kairausten mukaan, muutama homejyvä erässä on tuhoisa. On suoranainen ihme, että mikään erä kelpaa, koska noin 2 000 jyvän, kahvikupillisen, sekoittuminen kuormaan pilaa koko 50 tonnin erän.”
Hän ehdottaa, että näytteitä kairattaisiin jatkossa kuormasta useammasta kohtaa, jolloin saataisiin kattavampi näyte tai useampia näytteitä.
”Tämä olisi sekä viljelijän että ostajan edun mukaista. Mittaus kestää nyt vajaan puolisen tuntia, mutta jos useampia mittauksia tehtäisiin samaan aikaan, siitä kyllä suoriuduttaisiin. Se on tahdosta ja kippiaikasuunnittelusta kiinni”
Suuronen peräänkuuluttaa ratkaisuiden löytymiseksi lisää yhteistyötä eri toimijoiden välille ja lisää tutkimusta homeista.
”En tiedä, kuinka homeet voisi kokonaan välttää. Puheet tiettyjen lajikkeiden homekestävyydestä ovat soopaa. Asia ei ole kiinni myöskään siitä, onko puitu vilja pystyä vai lakoista. Tautiaineiden käyttökään ei varmista homeettomuutta.”
Suuronen toteaa, että raja-arvot perustuvat EU-säädöksiin, mutta hän kaipaa yleiseen keskusteluun myös avoimempaa keskustelua siitä, mihin säädökset perustuvat.
”Homeiselle viljalle pitäisi perustaa kattava vastaanottoverkosto, jonne kaikki ostajat voisivat toimittaa homeiset erät”, hän ehdottaa viljelijöiden kustannusten hillitsemiseksi.
Suuronen ihmettelee, millä hinnalla ja mihin tarkoitukseen satamiin viety mutta homeiseksi todettu ja vientiin kelpaamaton vilja päätyy.
”Omassa työssäni satamissa ei ollut rehuksi kelpaaville home-erille omaa siiloa, vaan ne kipattiin rehusiiloon rehuviljan hinnalla, johon oli tehty DON-vähennys.”
Suuronen kertoo, että tällaisessa rehusiilossa on muutoin viljaa, jossa homeille asetettu raja-arvo ei ylity, mutta viljan hehtolitrapaino tai jyväkoko on riittämätön vientilaatuun.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
