Homemyrkkyjä vastaan taistelevat siepparit ovat märän syksyn jälkeen sikatiloilla kovassa käytössä

Viime syksy oli sateinen ja sadonkorjuukausi hankala ja pitkä. Se johti huoleen sadon laadusta. Jyvissä pelättiin olevan tavallista enemmän homeita ja mahdollisesti myös niiden aiheuttamia myrkkyjä eli hometoksiineja. Varsinkin sikatiloilla niistä tulisi iso ongelma.

Kävivätkö uhkakuvat toteen?

”Siihen nähden, mitä pelättiin, tietooni tulleita ongelmia on ollut yllättävän vähän”, InnoAgro Oy:lla HK Scanin lihasikatuotannon asiantuntijana toimiva Riitta Pietilä toteaa.

Hän arvioi, että toksiiniongelmaan osattiin sikatiloilla syksyllä varautua. Viljaa on testautettu paljon. Monella tilalla ovat käytössä niin sanotut siepparit eli aineet, jotka sitovat ja pilkkovat toksiineja.

Huonommat viljaerät on ehkä ohjattu emakoiden sijaan isommille lihasioille, jotka eivät ole niin herkkiä. Pietilän arvion mukaan hometoksiineista ei ole vaaraa sianlihaan käyttäville kuluttajille.

Erityisen herkkiä hometoksiineille ovat emakot ja pikkuporsaat.

Eräällä emakkotilalla viljojen toksiintasoja oli analysoitu jo syksyllä, Pietilä kertoo. Rehussa käytettiin siepparia, eikä ongelmia alkuun ollut.

Myöhemmin emakot alkoivat tiinehtyä huonosti ja pahnuekoot jäivät pieniksi.

Viljasta teetettiin uudet testit, ja nyt toksiineja löytyi selvästi enemmän. Käyttöön otettiin toinenkin sieppari, ja tilanne rauhoittui.

Emakkosikalassa toksiinien vaikutukset on helpompi havaita kuin muussa kotieläintuotannossa, sillä tiinehtymistä ja pahnuekokoja seurataan tarkkaan.

Merkkejä saattaa näkyä myös pikkuporsaissa, Pietilä kertoo. Jos ne saavat toksiinia emänsä maidossa, niiden hännänpää saattaa mennä kuolioon. Korvissakin voi näkyä oireita, sillä toksiini heikentää ääreisverenkiertoa.

Lihasioilla merkkejä voi olla vaikeampi havaita, Pietilä toteaa. Kasvu ja ruokahalu voivat heiketä, mutta ilmiö voi johtua monesta muustakin asiasta kuin hometoksiineista.

Toksiinit voivat aiheuttaa lihasioilla oksentelua ja myös vulvan punoitusta eli kiimankaltaisia oireita.

Hankkijan viljanvastaanotossa otetaan omavalvontaan liittyen näytteet joka viljakuormasta. Rehujen halutaan olevan puhtaita, joten huonot viljakuormat käännytetään pois.

Vuositasolla Hankkijalla tehdään raaka-aineista ja valmiista tuotteista ainakin 15 000 hometoksiinianalyysiä, lihasikojen ruokinnan kehityspäällikkö Johanna Daka kertoo. Näiden lisäksi yrityksen ruokinta-asiantuntijat tekevät asiakastilojen viljoista DON-toksiinin pika-analyysejä.

Tavallista korkeampia toksiinipitoisuuksia löytyi erityisesti Pohjanmaan ja Satakunnan alueilla.

Tänä vuonna rehuissa käytettävät toksiinisiepparit ovat tulleet todella tarpeeseen. Niitä voidaan käyttää sekä täys- että täydennysrehuissa.

Hankkijan uutuustuote on valmiste, jota voidaan tilalla annostella sen mukaan, miten iso toksiiniongelma on, Daka kertoo. ”Siitä on saatu hyviä kokemuksia. Ongelmat ovat korjautuneet parhaimmillaan parissa päivässä.”

Toksiinisiepparit koostuvat useista eri aineosista, kehityspäällikkö Hannele Kettunen Hankkijalta kertoo.

Ne ovat yleensä savi- eli silikaattipohjaisia. Osa homemyrkyistä eli -toksiineista tarttuu silikaattiin. Vahva sidos pitää läpi ruuansulatuksen, joten silikaattiin sitoutunut toksiini poistuu elimistöstä eikä pääse imeytymään suolessa.

Valmisteessa on usein mukana myös entsyymejä, jotka hajottavat osan homemyrkyistä. Toksiineja on monenlaisia, ja monille tutuin, punahomeiden tuottama deoksivalenoli DON ei sitoudu silikaattiin lainkaan. Se lannistetaan siis entsyymillä.

Sieppareissa on usein mukana myös probiootteja eli hyviä mikrobeja, Kettunen kertoo. Ne tukevat suolistomikrobien toimintaa. Osa niistä pystyy myös pilkkomaan toksiineja.

Näiden lisäksi valmisteessa saattaa olla mukana myös kasviuutteita, jotka auttavat suolistoa toipumaan toksiinin rasituksista.

Toksiinien aiheuttamat oireet kuten syömättömyys käynnistyvät usein siitä, että toksiinit vaurioittavat suolen pintaa, Kettunen kertoo. Kun eläimellä on paha olla, rehu ei maistu. Siksi suoli pitää saada nopeasti kuntoon. Tähän Hankkijalla on omat ratkaisunsa.

Daka muistuttaa, että tiloilla oman viljan toksiinipitoisuutta voi alentaa puhdistamalla viljan kunnolla. Kun rikkinäiset ja pienet jyvät sekä roskat saadaan lajiteltua pois, pitoisuus usein laskee selvästi.

Hän korostaa myös viljelytoimien merkitystä homeiden torjunnassa.

Minimimuokkauksen yleistymisestä Daka ei ole ollenkaan innoissaan. Kun puintijätteet jäävät maan pinnalle, hometartuntariski kasvaa.

Kunnon kylvösiemen on myös tärkeä, Hankkijan sikarehujen myynti- ja tuoteryhmäpäällikkö Marja-Leena Koivisto muistuttaa. Jos oma siemen on heikkolaatuista, siemenkaupoilla säästävä viljelijä ottaa pahimmillaan tuplavahingon, niin sadon määrässä kuin laadussa, hän sanoo.

Koivisto muistuttaa, että viljan lisäksi myös olki on toksiiniriski. Homeita voi olla niin virikemateriaalissa kuin kestokuivikepohjan materiaalissa.

Maidon laadussa homeongelma ei ole juurikaan näkynyt, Valiolla maidon laadusta vastaava kehityspäällikkö Hanna Laitinen kertoo.

Viime syksynä havaittiin yksittäinen kohonnut aflatoksiinipitoisuus, joka saatiin nopeasti hallintaan. Kevätpuolella niitä ei Laitisen mukaan ole tullut eteen yhtään.

Valiolla seurataan maidosta aflatoksiiniM1-nimistä homemyrkkyä. Monelle tutumpi DON-toksiini ei erity maitoon, Laitinen kertoo. Se vaikuttaa lähinnä eläinten hyvinvointiin ja tuotokseen.

Aflatoksiinia voi esiintyä esimerkiksi murskesäilötyssä viljassa.

Laitinen kertoo, ettei aflatoksiinia mitata joka raakamaitoerästä. Näytteitä otetaan tietyin väliajoin siilotasolla eli noin 100 000 litran säiliöistä, joihin maito puretaan autoista.

Jos siilossa todetaan kohonneita aflatoksiiniarvoja, lähdetään selvittämään, miltä reiteiltä ja lopulta miltä tilalta kyseinen maito on peräisin. Jokaisen siilon maito on tarkkaan jäljitettävissä lähtötiloilleen.

Tilalle annetaan ohjeet tilanteen parantamiseksi. Kun homeinen rehu poistetaan ruokinnasta, toksiinipitoisuus laskee yleensä nopeasti, Laitinen kertoo.