Matti Kivelä on kotitilansa 13. omistaja. Tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1681. Kuva: Sanne Katainen
10 000 kilon säilörehusato kertoo, että siemenseos, lannoitus ja korjuuaika ovat kohdallaan – ”Onneen ei ole oikotietä”, toteaa maidontuottaja Matti Kivelä
Pihatossa kuuluva tyytyväinen rouske sen kertoo: oikeaan aikaan korjattu ja huolellisesti säilötty rehu maittaa lehmille.TilaajalleSysmä
Lehmät saavat apetta, jossa on säilörehun lisäksi ohraa, lämpökäsiteltyä rypsiä, kivennäistä, melassia, suolaa ja vettä. Kuva: Sanne KatainenKivelän maitotilalla Sysmässä nurmien siemenseos on vuosien varrella hioutunut sellaiseksi, että se tuottaa sekä määrältään että laadultaan parhaan mahdollisen sadon.
Seoksessa on kahta eri timoteitä, ruoko- ja nurminataa sekä englanninraiheinää.
”Tämä seos sopii meidän pelloille parhaiten. Nurmi kestää isot koneet ja on satovarma kaikissa olosuhteissa”, Matti Kivelä kertoo.
Apilaa seoksessa on joskus ollut. Se on jäänyt pois monesta syystä: se huonontaa maidon pitoisuuksia, tuppaa ajan myötä katoamaan nurmista eikä menesty kaikilla Kivelän tilan pelloilla.
Nurmista kertyy noin 10 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Määrä on hieno, kun sitä vertaa koko maan keskisatoon, joka on vain 5 500 kuiva-ainekiloa.
Satoa on saatava riittävästi, koska näin korjuukustannukset jakautuvat taloudellisimmin, Kivelä sanoo.
Lypsyssä olevia ja umpilehmiä on yhteensä 125. Nuorkarjan kanssa pääluku nousee noin kahteensataan.
Energiakorjattu maitotuotos on 11 000 kiloa. Rasvapitoisuus on 4,55 ja valkuainen 3,70. Lypsystä huolehtivat kaksi De Lavalin robottia.
Matti ja hänen puolisonsa Anni Kivelä ovat pitäneet tilaa vuodesta 2019. Saman suvun hallussa tila on ollut vuodesta 1681, nyt isännöi kolmastoista sukupolvi.
”Onneksi 13 on onnenlukuni, olen syntynyt perjantaina 13. päivä”, Matti Kivelä hymyilee.
Viljelyssä on 275 hehtaaria, josta nurmella noin 100 hehtaaria. Lisäksi viljelykierrossa on vuodesta riippuen syysvehnää, rehuohraa, mallasohraa, kauraa sekä hernettä tai härkäpapua. Lisäksi on riista- ja luonnonhoitopeltoja.
Toistaiseksi lehmät eivät pääse ulos. Vuonna 2004 rakennetun pihaton sijainti on sellainen, että varsinainen laiduntaminen on erittäin vaikea järjestää. Tarkoitus on rakentaa lehmille jaloittelutarha, Matti Kivelä kertoo.
Lehmien energiakorjattu maitotuotos on 11 000 kiloa, Matti Kivelä kertoo. Kuva: Sanne KatainenNurmet perustetaan suojaviljaan. 10 kiloa siemeniä laitetaan maahan kylvökoneella ja loput 20 kiloa jyräämisen yhteydessä hajakylvönä. Näin varmistetaan se, ettei nurmeen jää aukkoja.
”Täydennyskylvöjä teen tarpeen mukaan timoteillä ja englanninraiheinällä.”
Lietelantaa nurmille annetaan perustamisvaiheessa mutta ei ensimmäisenä satovuonna. Silloin nurmi lannoitetaan vain väkilannoitteilla.
Huomasimme, että multaimen kautta annettava liete harventaa nurmea, koska menetelmä vaurioittaa kasvien juuria jonkin verran, Kivelä selittää. ”Vaikka lannoitteet ovat kalliita, lopputulos on näin parempi.”
Lannoittamisen kanssa pitää olla tarkkana, jotta nurmi saa ravinteet juuri oikeaan aikaan. Heti keväällä säiden salliessa annetaan satsi kemiallista lannoitetta ja vasta ensimmäisen sadon jälkeen levitetään liete.
Varsinkaan uusien nurmien kasvinsuojelussa ei pidä lipsua. Rikat voivat silloin helposti päästä niskanpäälle.
Lannoituksen ja kasvinsuojelun lisäksi hyvän nurmisadon varmistavat peltojen säännöllinen kalkitus sekä vesitaloudesta ja maan rakenteesta huolehtiminen.
”Onneen ei ole oikotietä.”
Ruokintapöydän yläpuolella kulkeva mattoruokkija jakaa apetta kymmenen kertaa päivässä lehmien eteen. Kuva: Sanne KatainenEnsimmäinen säilörehusato korjataan viimeistä kortta myöten lypsäville, jotta ne saavat huippurehua syödäkseen. Toinen sato korjataan joka vuosi, ja sillä ruokitaan lypsävien lisäksi umpilehmiä ja nuorkarjaa. Kolmas sato otetaan talteen vain tarpeen mukaan. Esimerkiksi viime kesänä pelloille ei tarvinnut kolmatta kertaa lähteä.
Korjuu hoituu niin, että talouskeskuksesta kauimmaisilla pelloilla ahkeroi urakoitsija pyöröpaalaimen kanssa. Lähimmillä pelloilla työt hoitaa Kivelä itse noukinvaunulla ja rehu säilötään laakasiiloihin.
Kaksi korjuuketjua varmistaa, että jokaisen pellon nurmi saadaan talteen juuri oikeaan aikaan. Nurmi ehtisi vanheta, jos Kivelän pitäisi itse noukinvaunun kanssa ajaa edes takaisin pelloilta, jotka sijaitsevat 8–10 kilometrin päässä siiloista. Paalit haetaan lähemmäs pihattoa sitten, kun rehuntekokiireet ovat helpottaneet.
Nurmet uusitaan 4–5 vuoden välein.
”Voisivat olla kauemminkin, mutta en halua mitään pysyviä nurmia”, Kivelä toteaa. EU-säädösten mukaan pysyväksi nurmeksi katsotaan pelto, jolla on ollut nurmea yli viisi vuotta. Tällainen nurmi on säilytettävä.
Rehuanalyysejä tehdään säännöllisesti, jotta eläinten ruokinta on varmasti kohdallaan. Näytepussi lähtee kätevästi maitoauton mukana laboratorioon analysoitavaksi, Matti Kivelä kertoo. Kuva: Sanne KatainenPihatossa jakamisesta huolehtii mattoruokkija, joka tiputtaa rehua lehmien eteen kymmenen kertaa päivässä. ”Varajärjestelmä olemme minä ja pienkuormaaja”, Kivelä nauraa.
ProAgrian neuvoja tekee ruokintasuunnitelman, jonka pohjana on säännöllisesti tehtävät rehuanalyysit. Niiden perusteella saadaan tilan karjalle sopiva kivennnäinen ja pystytään rakentamaan appeen resepti.
Apevaunu sekoittaa säilörehun sekaan ohraa, lämpökäsiteltyä rypsiä, kivennäistä, melassia, suolaa ja vettä.
Karja saa myös kuivaheinää. Yleensä se annetaan erikseen mutta joskus sitä laitetaan myös appeen sekaan.
”Kuivaa heinää pitää aina olla jonkin verran, se on hyvä mahalääke”, Kivelä lisää.
- Osaston luetuimmat
