Jos nurmisato ei tyydytä, syy voi löytyä salapoliisityöllä

Eräällä suomalaisella nautatilalla oli säilörehun tuotantokriisi. Rehun laatu vaihteli oudosti. Samassakin siilossa rehu oli täysin eri laatuista eri kohdissa. Eläinten ruokintaa oli mahdotonta saada tasapainoon.

Tila hakeutui mukaan Tuottava Nautatilan Nurmi - eli NurmiNauta-hankkeeseen. Kasvustokäynneillä havaittiin, että nurmissa oli paikoin valtavasti juolavehnää, hankkeen vetäjä Essi Tahvola kertoo.

Korjuuvaiheessa hankeväki poimi pieneltä alalta juolavehnän ja satoheinät korsi korrelta erilleen. Niille tehtiin rehuanalyysi. Kävi ilmi, että samana päivänä samassa kasvustossa sulavuutta ilmaiseva D-arvo oli juolavehnällä 50 grammaa alempi kuin satoheinien.

Eipä ihme, että rehun laatu heitteli. Laatuvaihtelut seurailivat juolavehnän kulloistakin määrää kasvustoissa.

”Liian moni viljelijä ei tunnista juolavehnää eikä ymmärrä sen merkitystä”, Tahvola toteaa. ”Etenkin nykyisessä kustannuskriisissä säilörehun laadun vaihtelu voi johtaa väkirehun yli- tai aliruokintaan, mikä käy kalliiksi.”

Puolen Suomen laajuisessa, vielä vuoden verran jatkuvassa hankkeessa jaetaan tilojen parhaita käytäntöjä ja uutta tietoa pienryhmissä. Lisäksi pilottitiloilla etsitään ratkaisuja ongelmiin ja kokeillaan uusia ideoita.

Eräällä pilottitilalla kaivettiin peltoon testikuoppia ja havaittiin, että maassa oli paljon syvätiivistymää. Syynä oli alueen pitkä perunanviljelyhistoria.

Laattamainen tiivistymä häiritsee pellon vesitaloutta: kovan sateen jälkeen vesi ei pääse pinnasta syvemmälle, ja kuivina kausina veden kapillaarinen nousu syvemmältä estyy. Kasvusto kärsii usein joko märkyydestä tai kuivuudesta.

Koelohko jankkuroitiin ja sen tilannetta seurattiin kolmen kasvukauden ajan kosteusantureilla. Jankkurointi tepsi. Verrannelohkolla maan kosteus oli usein lähellä kasvien lakastumispistettä, koelohkolla paljon suotuisampi. Sato parani selvästi.

Tahvola toteaa, että jankkurointi pitää tehdä harkiten. Moni tekee sitä turhaan ja jopa väärin. Joskus jo väärä ajosuunta voi pikemminkin heikentää pellon tilannetta kuin parantaa.

Nurmi perustetaan useimmiten suojaviljaan. Tahvolan mukaan hyvä viljanviljely ja hyvän nurmen perustaminen kulkevat kuitenkin harvoin käsi kädessä.

Eräällä tilalla nurmet olivat aukkoisia ja huonosti tuottavia. Ne perustettiin puitavaan viljaan, josta otettiin kova sato. Jossain vaiheessa kasvukautta vilja muuttui suojaavasta tukahduttavaksi.

Kun tilalla ryhdyttiin kokeilemaan suojaviljaa, joka korjattiin kokoviljasäilörehuksi jo maitotuleentumisvaiheessa, nurmien kunto ja sato paranivat oleellisesti.

”Kokoviljasäilörehuksi korjattavan kasvuston alle perustetun nurmen seuraavan vuoden ensimmäinen sato oli kuusi tonnia kuiva-ainetta hehtaarilta, puitavaan viljaan perustetun puolet siitä”, Tahvola kertoo.

Edellä mainitulla tilalla tehtiin toinenkin muutos, joka edelleen paransi nurmisatoa.

Moni levittää lietettä nurmeen moneen otteeseen vuoden mittaan. Usein levitystä tehdään liian märällä säällä, vaikka hyvin tiedetään, että tallaus haittaa nurmen kasvua.

Kun pilottitilalla siirryttiin yhteen levityskertaan kesässä, sato parani selvästi. Levitys tehdään nyt aina heti ensimmäisen sadon jälkeen.

Tahvola toteaa, ettei kaikilla tiloilla ole mahdollista keskittää levitystä yhteen kertaan, mutta niiden, joilla on, kannattaa harkita asiaa.

Hankkeessa on noussut esille myös nurmen niittokorkeus. Se pitäisi Tahvolan mukaan saada nostettua kymmeneen senttiin. Vaikka viljelijästä voi tuntua, että korjattava määrä laskee liikaa, kunnon sänki parantaa nurmen kasvuunlähtöä ja seuravaa satoa.

Lisäksi on todettu, että rehuanalyysejä pitäisi käyttää nykyistä enemmän lannoituksen suunnitteluun. Analyyseistä ravinteiden epätasapaino näkyy usein hyvin.

Jos epätasapainoa ei havaita, kallista ravinnetta menee hukkaan, kun jokin toinen ravinne rajoittaa kasvua.

Pohjoisemmassa Suomessa, multa- ja karkeilla kivennäismailla, rajoittava tekijä on usein kalium. Nurmi tarvitsee sitä ja typpeä yhtä suuren määrän.

Erään pohjoispohjalaisen tilan rehuanalyyseissä näkyi, että kaliumista oli puutetta. 60 kilon kaliumlisä antoi 2 000 kuiva-ainekilon sadonlisän, Tahvola kertoo.