Muulilla ratsastaen kreikkalaiseen vuoristoluostariin
Nunna Kristoduli muistelee lämmöllä nuoruutensa ensikokemusta kreikkalaisesta luostarista. Sinne päästäkseen oli hypättävä muulin selkään. Siellä sisaret ahkeroivat kuuliaisuustöissään ja vihkiytyivät luostarielämään loppuiäkseen.
Kreikan luostarivuodet tarjoavat sisäisiä muistoja nunna Kristodulille, joka on nuoresta pitäen kirjoittanut paljon. Kreikassa hän piti päiväkirjaa lähes 30 vuoden ajan. Kuva: Liisa Yli-KetolaOrtodoksinen jumalanpalvelus pysäytti kuopiolaisen lukiolaistytön. Hän kääntyi ortodoksiksi jo nuorena ja päätti seurata luostarikutsumustaan.
Yliopisto-opintojen jälkeen hän lähti kreikkalaiseen nunnaluostariin liki 30 vuodeksi.
Nykyisin nunna Kristoduli asuu ja kirjoittaa Heinäveden Lintulan luostarissa. Hänen tekstejään voi lukea kuukausittain Maaseudun Tulevaisuuden Hengähdyspaikka-palstalta. Ensimmäinen julkaistiin perjantaina.
Kreikan vuodet muistuvat Kristodulin mieliin hetkittäin sisäisinä muistoina, niin kuin hän itse niitä kutsuu.
Kreikassa hän löysi vanhojen lammaspaimenien olemuksesta valoisuutta ja kirkkautta. Voimakkaita kokemuksia olivat myös hetket luonnossa: milloin vuoristoon satoi lunta tai tasangon yli pyyhkäisi kaiken lakaiseva tuuli.
"Helteet saattoivat olla niin kovia, että metropoliitta soitti luostariin ja käski meitä keskeyttämään kaikkien töiden tekeminen. Hän sanoi, että nyt pysytte vain hengissä", nunna Kristoduli hymyilee muistoilleen Lintulassa.
Mieleen on jäänyt kuumat tuulenhenkäykset, joiden jäljiltä todellakin kukat, kasvit ja kaikki oli kuivunutta.
"Rikastuttava kokemus ne vuodet Kreikassa kaikkineen ovat olleet", nyt jo 14 vuotta Lintulan pohjoismaisessa luostari-ilmapiirissä elänyt Kristoduli sanoo.
Hänen oma keskipisteensä luostarissa on alusta saakka ollut jumalanpalveluselämä.
Muinaiskreikan ja muiden kielien opiskelua hän on hyödyntänyt kuuliaisuustöissään: ortodoksista kirjallisuutta hän on kääntänyt paljon kreikasta suomeen.
Myös omia kirjoja hiljaisuudesta ja rukouksen voimasta nunna Kristoduli on kirjoittanut.
Hän vakuuttaa, että luostareita tarvitaan edelleen. Niihin ihmiset tulevat murheineen, ja siellä he usein saavat helpotusta tuskaansa joko puhumisesta tai hiljaisuudesta. Nunnat rukoilevat ja kuuntelevat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
