Täydet tuet saavia peltoja on entistä vähemmän – viime vuonna poistui 5 500 hehtaaria
Maatalousministerit toisensa perään ovat muistuttaneet, ettei raiviopelloille tule korvauskelpoisuutta. Nyt se voi osalle tulla.Tilaajalle
Korvauskelvottomien peltojen, eli käytännössä raivioiden määrä, on vuosikymmenen aikana kasvanut. Arkistokuva. Kuva: Johannes TervoKorvauskelpoinen peltoala on pienentynyt viime vuosina.
Vuonna 2015 korvauskelpoista peltoa oli yhteensä noin 2,2 miljoonaa hehtaaria. Viime vuonna ala oli noin 2,15 miljoonaa hehtaaria, kertoo neuvotteleva virkamies Heini Lehtosalo maa- ja metsätalousministeriöstä.
Vuosien 2023 ja 2024 välillä korvauskelpoinen ala pieneni noin 5 500 hehtaaria.
Pellon korvauskelpoisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että lohkolle voi saada kaikki peltotuet.
Jos pellolla ei ole korvauskelpoisuutta, sille ei voida maksaa luonnonhaittakorvausta, ympäristökorvausta tai luomukorvausta eikä kaikkia kansallisia tukia.
Suoria tukia saavien peltojen kokonaismäärässä muutos on ollut viime vuosina pienempi ja niiden kokonaisala on suurempi kuin korvauskelpoisten peltojen.
Vuonna 2015 tukikelpoista peltoa oli 2,27 miljoonaa hehtaaria. Viime vuonna perustulotukea on maksettu 2,26 miljoonalle hehtaarille.
Korvauskelvottomat pellot ovat pääasiassa vuoden 2004 jälkeen raivattuja peltoja. Niille voidaan kuitenkin maksaa EU:n suorat tuet, kuten kaikelle maatalousmaalle.
Suoria tukia ovat perustulotuki, uudelleenjakotuki, nuorten viljelijöiden tulotuki ja ekojärjestelmätuki.
Jos elyn sisällä poistuu viljelystä korvauskelpoista peltoa, niin sen verran sitä voidaan myöntää raivioille saman ely-keskuksen sisällä.
Korvauskelvottomien peltojen, eli käytännössä raivioiden määrä, on vuosikymmenen aikana kasvanut.
Vuonna 2015 niitä oli noin 65 000 hehtaaria ja viime vuonna noin 80 000 hehtaaria.
Kansanedustaja Markku Siponen (kesk.) on eduskunnan kirjallisessa kysymyksessä sekä mielipidekirjoituksessaan MT:ssä ihmetellyt, miksi korvauskelpoisuutta jaetaan niin niukasti sitä vailla oleville raivioille, kun viljelyssä oleva kokonaisala on pienentynyt.
Hän katsoo, että ruuantuotannolta käytännössä leikataan varoja, kun rahoitus jää alle maksimitason.
Viljelijä voi siirtää korvauskelpoisuutta omalta lohkoltaan korvauskelvottomalle lohkolleen. Tämän lisäksi korvauskelpoisuutta voidaan siirtää lohkolta toiselle ely-keskuksen sisällä hallinnon toimesta.
Eli jos elyn sisällä poistuu viljelystä korvauskelpoista peltoa, niin sen verran sitä voidaan myöntää raivioille saman ely-keskuksen sisällä.
Tästä vuodesta alkaen hallinto tekee myönnöt ja pisimpään viljelyssä olleet raiviot ovat jonossa ensimmäisenä.
Vuosina 2023 ja 2024 viljelijät pystyivät käymään korvauskelpoisuuksilla kauppaa. Tarkkaa määrätietoa tilojen välisistä korvauskelpoisuuksien siirroista ei ole.
Se vaikuttaa jääneen melko vähäiseksi, ministeriöstä arvioidaan.
Uusille, vuoden 2022 jälkeen raivatuille lohkoille, korvauskelpoisuuden siirtäminen ei ole ollut mahdollista. Se koskee myös tilan sisäisiä siirtoja.
Vapautuvat korvauskelpoisuudet ja niitä tarvitsevat viljelijät eivät aina kohtaa, koska ovat eri ely-keskusten alueella.
Jossain määrin korvauskelpoisuuksien vähäisessä siirtymisessä on kyse siitä, että vapautuvat korvauskelpoisuudet ja niitä tarvitsevat viljelijät eivät kohtaa, koska ovat eri ely-keskusten alueella.
Etelä-Suomessa peltoa on voinut poistua käytöstä enemmän kuin pohjoisemmassa ja pohjoisessa uuden raivaaminen on ollut yleisempää.
”Peltoa poistuu viljelystä – jää rakentamisen tai teiden alle – eniten lähellä kasvukeskuksia, kuten Uudellamaalla. Toisaalta taas maatalousvaltaisilla alueilla pellot pysyvät viljelyssä”, Lehtosalo toteaa.
Vastauksessaan Siposelle maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) sanoo, että nykyisin käytössä on malli, jolla vapautuvat korvauskelpoisuudet jaetaan oikeudenmukaisesti eteenpäin.
Hän arvioi, että tänä vuonna korvauskelpoisuutta voidaan jakaa yhteensä noin 4 500 hehtaarille.
Jonkin verran jakovaraa pidetään hallinnon puskurissa, jotta esimerkiksi tilusjärjestelyjä voidaan toteuttaa.
”Hallinto on viestinyt vuodesta 2004 lähtien, ettei Suomessa ruuantuotannon näkökulmasta ole tarvetta uuden pellon raivaamiselle, eikä uusille pelloille myönnetä korvauskelpoisuutta.”
Asiassa on hyvä muistaa, että missään vaiheessa raiviopelloille ei ole korvauskelpoisuuksia luvattu eikä raivaamiseen kannustettu.
Ennemminkin on sanottu, että raiviot pysyvät tukien ulkopuolella.
”Hallinto on viestinyt vuodesta 2004 lähtien, ettei Suomessa ruuantuotannon näkökulmasta ole tarvetta uuden pellon raivaamiselle, eikä uusille pelloille myönnetä korvauskelpoisuutta”, Essayah toteaa vastauksessaan Siposelle.
Samaa sanoi MT:ssä vuonna 2021 silloinen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.).
”Maataloushallinto on johdonmukaisesti vuodesta 2004 lähtien kertonut viljelijöille, että uusille aloille ei ole tarkoitus tulevaisuudessa myöntää korvauskelpoisuutta”, Leppä sanoi kesällä 2021.
Raivioiden tukioikeuksista käytiin vuonna 2021 repivää keskustelua viljelijöiden välillä. Tuolloin noin puolet viljelijöistä vastusti tukien myöntämistä raivioille ja toinen puoli kannatti.
Keskustelun lopputulemana Lepän ministerikaudella luovuttiin tukioikeuksista. Se mahdollisti raivioiden pääsyn vuodesta 2023 alkaen suorien tukien piiriin.
Sitä ennen suoriin tukiin oikeuttavia tukioikeuksia oli pystynyt siirtämään tilalta toiselle.
Korvauskelpoisuutta raivioille ei halunnut Leppä eikä myöskään tuottajien etujärjestö MTK.
Tuolloin nähtiin, että korvauskelpoisuuden voi myöntää tilusjärjestelyissä tai esimerkiksi pellon reunojen oikaisuista tuleville uusille viljelymaille.
Aina esimerkiksi luonnonhaittakorvausta ei pellolle makseta, vaikka lohkolla olisi korvauskelpoisuus.
Jos esimerkiksi tilan kesantorajoite täyttyy, luonnonhaittakorvaus jää tietyltä osalta maksamatta.
Siten valtion talousarviossa voi olla enemmän rahaa budjetoituna korvauksiin, mitä lopulta maksetaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
