Lukijalta: Miksi säästyneitä maataloustukia ei käytetä peltoraivioiden tukioikeuksiin?

Viime vuonna uutisoitiin, että viljelijöiden pitkä odotus peltoraivioiden saamisesta tukioikeuksien piiriin on päättymässä. Tämän hetken tilanne näyttää valitettavasti synkeämmältä.

Hallitusohjelman mukaan viljelystä poistuneiden lohkojen korvauskelpoisuus jaetaan takaisin tukikelvottomille lohkoille. Hyvä kirjaus, sillä viljelystä on poistunut pelkästään viimeisen 10 vuoden aikana yli 20 000 peltohehtaaria.

Kuitenkin lausuttavana olevan asetusluonnoksen perusteella esimerkiksi Pohjois-Savon tukikelvottomista noin 8 500 peltohehtaarista arviolta vain parisataa hehtaaria olisi pääsemässä ensivaiheessa tukioikeuden piiriin.

Tällä hetkellä siis näyttää, että peltoraivioita aiotaan ottaa tukioikeuksien piiriin vain murusia kerrallaan. Siitä huolimatta, että Suomen cap-suunnitelman mukainen peltohehtaariala on alittunut noin 40 000 hehtaarilla vuodessa ja että EU:n puolelta ei ole rajoitteita raiviopeltojen tukioikeuksille.

Cap-suunnitelman mukaiset luonnonhaittakorvauksen sekä ympäristökorvauksen rahoitustasot ovat molemmat Suomessa alittuneet. Alitus on ollut viime vuosina noin 10 miljoonaa euroa vuodessa, koska viljelyssä olevien peltohehtaarien määrä on vähentynyt.

Maataloustuista ja ruoantuotannosta siis käytännössä leikataan, kun rahoitus jää alle maksimitason. Tällä toimella ei ainakaan maatalouden kannattavuutta paranneta.

Kysymys kuuluu, miksi säästyneitä tukieuroja ei käytetä raiviopeltojen tukioikeuksiin? Nyt näyttää, että uudet tukioikeudet jäävät harvojen hyödyksi ja odotus jatkuu.