Viljelijät loppuunpalamisen partaalla – "Nyt ovat ottaneet yhteyttä myös sellaiset eturivin viljelijät, jotka ovat tähän asti pärjänneet hyvin"

Viljelijöiden henkinen jaksaminen on veitsenterällä tilojen taloudellisen tilanteen yhä huonontuessa. Yhteydenottojen määrä Välitä viljelijästä -projektin tai maakunnallisten hyvinvointihankkeiden työntekijöihin ei ole toistaiseksi juuri kasvanut, mutta asiakkaiden hätä syvenee syvenemistään.

"Viljelijöille ehkä raskainta on se, että mikään ei muutu", sanoo Outi Ruottinen, joka työskentelee Välitä viljelijästä -projektityöntekijänä Etelä-Savossa. "Yrittäjät ovat niin väsyneitä, turhautuneita ja ahdistuneita. Kuinka kauan he enää jaksavat?"

Saman huolen jakavat projektityöntekijä Paula Tikkanen Pohjois-Savosta ja Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hankkeessa Satakunnassa työskentelevä Riitta Seppälä.

"Muutos puolen vuoden takaiseen on, että nyt ovat ottaneet yhteyttä myös sellaiset eturivin viljelijät, jotka ovat tähän asti pärjänneet hyvin", Seppälä kertoo Satakunnan tilanteesta.

"Vuodenvaihteessa yhteyttä ottaneet viljelijät olivat varovaisella mielellä. Nyt tunnelma alkaa olla toivoton. Viljelijät ovat henkisesti todella haasteellisessa tilanteessa eikä heillä itsellään ole keinoja, miten siihen vaikuttaa", Tikkanen sanoo.

Varsinaista maatilojen konkurssiaaltoa maakunnissa ei ole havaittu mutta entistä useampi tila ajautuu maksuvalmiuskriisiin.

Monelle ainoa vaihtoehto on tuotannon ajaminen alas ja työllistyminen joko osittain tai kokonaan tilan ulkopuolella, haastateltavat kertovat. Jotkut pohtivat tuotantosuunnan vaihtamista.

Seppälän mukaan viljelijät kantavat suurta vastuuta ruuantuotannosta ja Suomen huoltovarmuudesta. "Mutta ei sitä voi tehdä velalla ja selkänahasta."

Jo valmiiksi ahdingossa olevien tilojen tilanne on vaikeutunut entisestään, koska rahat on loppu, Tikkanen kertoo. "Luotonantajilla ei ole mahdollisuutta antaa lisää maksuaikaa ja toisaalta monen tilan rahat korvamerkitty pitkälle tulevaisuuteen. Osalla tiloista ei ole enää ollenkaan rahavirtaa jäljellä."

Ruottisen mukaan eteläsavolaiset tilat ovat tähän asti sinnitelleet esimerkiksi puunmyynnillä mutta nyt kaikki puskurit on syöty.

Projekti- ja hanketyöntekijät eivät pysty rahaksi muuttumaan. Monia viljelijöitä auttaa jo se, että joku kuuntelee, tukee ja etsii ratkaisuja.

"On tärkeää, että saamme annettua toivoa. Olipa tilanne mikä tahansa, niin koitamme auttaa, että ratkaisu olisi paras mahdollinen. Hyvä se ei monellekaan ole, mutta huonoista vaihtoehdoista vähiten huono", Tikkanen sanoo. "Apua ja tukea on saatavilla, kun niitä ottaa rohkeasti vastaan."

"Haluan valaa asiakkaisiini usko, että suomalaista ruokaa tarvitaan tulevaisuudessa ja sen tuotanto halutaan turvata. Suomalainen ruoka on perusarvo, josta on pidettävä kiinni. Sanon asiakkaille, että he tekevät arvokasta työtä ja kiitän heitä siitä", Ruottinen kertoo.

300 miljoonan mahdollinen tukipaketti on Seppälän mukaan tuiki tarpeellinen apu korvaamaan edes osin kustannusten nousua. "Raha on signaali, että viljelijöiden tekemää työtä pidetään tärkeänä. Odotetaan kuitenkin hintojen nousua, sieltä se avun tarvitsee tulla.

Seppälän mukaan tarvitaan kaikkien tahojen toimia: EU:n, Suomen hallituksen, teollisuuden ja ennen kaikkea kaupan. Pankkien ja rahoituslaitosten pitäisi tulla viljelijöitä vastaan.

"Olen optimisti luonteeltani ja toivon hartaasti, että kriisi edesauttaa siiten, että kotimaisen ruuan ja viljelijöiden tekemän raskaan työn arvostus nousee sille kuuluvalle tasolle."

"Parhaiten viljelijöistä välitettäisiin, jos he saisivat tuotteistaan kustannuksia vastaavan hinnan", Ruottinen kiteyttää.

Alueelliset projekti- ja hanketyöntekijöiden yhteystiedot www.mela.fi

Lue myös:

Kommentti: Kuka välittää viljelijästä oikeasti?