Parasta ruokaa Suomesta on parasta vaihtelua uutisvirtaan

Uutiset ovat jo pitkään olleet valtaosin synkkiä ja monenlainen epävarmuus leimaa nyt varmaan lähes kaikkien arkea enemmän tai vähemmän. Kun sotauutisten ja trumpismien välistä somea selatessa pilkistää lehmän naama, ei voi kuin hymyillä.

Kissavideot ovat kai yleisesti tunnettu tapa paeta arjen kurjuutta. Itse katselen niitä hyvin harvoin, mutta lehmä- ja lammasvideoita sitäkin useammin. Oikeastaan lähes aina, kun niitä eteen tulee. Olen superkiitollinen jokaiselle tilalle, joka jaksaa videoita arjen töiden ohessa jakaa. Eihän lehmän kostean turvan ja lempeän ilmeen näkeminen tai tasaisen märehtimisen kuunteleminen videolla (saati sitten livenä!) voi saada muuta kuin hymyn kasvoille.

17 maaseudun somettajan yhteinen Parasta ruokaa Suomesta -kampanja tarjoilee juuri sitä, mitä tässä ajassa kipeästi tarvitaan. Se kertoo vakavaa viestiä huoltovarmuudesta sekä siitä, että tuottajat tarvitsevat kuluttajien tuen. Tärkeänä sivutuotteena kampanja tuo seuraajalleen hyvän mielen näyttämällä sympaattisia lehmiä sekä työstään nauttivia tuottajia. Muut kotieläimet jaoista toistaiseksi puuttuvat, mutta ehkä tilanne vielä korjaantuu. Näin kuluttajana kampanja vahvistaa myös uskoa siihen, että meillä Suomessa edelleen on runsaasti tuottajia, jotka uskovat kotimaisen ruuan tuotantoon ja sen tulevaisuuteen. Kiitos jokaiselle, joka on kampanjaan aikaansa ja näkyvyyttään antanut.

Samaan aikaan, kun kaupoissa ihmetellään jauhelihapulaa, ylivieskalaiset yrittäjät kertovat MT Suomalaisessa Maaseudussa historiallisen suuren navettahankkeen nytkähtävän käyntiin. Alajärveläinen sikatila taas nostaa esiin sen, miten vaikeina aikoina kannattaa satsata niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvointiin. Maan suurimpiin naudanlihantuottajiin kuuluva yrittäjä kertoo varautumisesta poikkeusoloihin ja nimeää tuottajien vahvuudeksi ammattiylpeyden. Juuri ammattiylpeydestä ja itseluottamuksesta kertoo myös Parasta ruokaa Suomesta -kampanja. Toivottavasti positiivinen somenäkyvyys valaa uskoa myös tuottajakuntaan.

Kuluvan viikon päätteeksi vietetään Ylivieskassa historian 15. Ryskypäiviä. Itse kävin tapahtumassa viime vuonna ensimmäisen kerran, ja vaikutuin. Näitä kokoontumisia maaseutu ja tuottajat tarvitsevat. Ja niitä syntyy vain piinkovalla talkootyöllä, jota kaupungeista on enää vaikea löytää, kuten Ryskyyn ensi kertaa saapuva Hovimuusikko Ilkkakin arvioi. Onneksi on maaseutu.