MTK-Laitila: Sika- ja siipikarjatalouden tuki "vääristynyt ja epäoikeudenmukainen" – C-alueen tuki nelinkertainen AB-alueen tukeen verrattuna, "kohtuuton kilpailuetu C-alueelle"

Sika- ja siipikarjatalouden tukien epäoikeudenmukaisuus on oikaistava uutta tukijärjestelmää valmisteltaessa, vaatii MTK:n Laitilan tuottajayhdistys syyskokouksensa kannanotossa.

Epäoikeudenmukaisuus voitaisiin korjata yhdistyksen mukaan puuttumatta Suomen EU-liittymissopimuksen sisältöön, kun C-alueen kansallinen tuki leikataan AB-alueen tuen tasolle.

Näin vapautuvat rahat pitäisi ohjata eläinten hyvinvointikorvaukseen, yhdistys ehdottaa.

"Hyvinvointikorvaus kohdistuu nykyiseen tuotantoon, eikä tilan historiaan. Eläinten hyvinvointikorvaukselle on myös laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä."

MTK-Laitilan mukaan C-alueella maksettava pohjoinen tuki on 4–5-kertainen Etelä-Suomen eli AB-alueen tukeen verrattuna.

Yhdistys käyttää esimerkkinä keskikokoista 14 000 kanan tilaa. AB-alueella se saa sika- ja siipikarjatalouden tukea 6 600 euroa, kun C1-alueella tuki on 25 600 euroa. "Eroa alueiden välillä siis 19 000 euroa."

Kananmunan tuottajahintaan suhteutettuna tukiero on seitsemän prosenttia ja välitysporsaan hintaan suhteutettuna 4,5 prosenttia, yhdistys vertaa.

"Alueiden välillä ei kuitenkaan ole eroja tuotantokustannuksissa. Tukiero antaa kohtuutonta kilpailuetua C-alueelle."

Laitilan MTK-yhdistys muistuttaa myös toisesta, merkittävästä erosta AB- ja C-alueiden välillä: C-alueen tuki on pysyvä, AB-alueella tuki määriteltiin EU:hun liityttäessä tilapäiseksi.

"Eteläistä tukea on jatkettu useaan otteeseen, mutta sen määrä on laskenut 85 prosenttia vuoden 2000 tasosta."

"Vakavat vaikeudet eivät ole etelän sika- ja siipikarjataloudesta kadonneet minnekään, vaan tilat kamppailevat jatkuvasti kannattavuuskriisissä", yhdistyksen kannanotossa korostetaan.

"Nykyisen AB-alueen tuen taso ei kuitenkaan ratkaise alan kannattavuusongelmia, siksi sen tuen ylläpitäminen ei ole ensisijaisesti tavoiteltava asia. Ratkaisevaa on poistaa alueiden välinen epätasa-arvo."

Kolmas epäkohta on yhdistyksen mukaan se, että sika- ja siipikarjan tukea voidaan maksaa myös tilalle, jolla ei ole enää sikoja tai siipikarjaa.

Syynä on tuen perusteena oleva eläinyksikköperusteinen viitemäärä, jonka perusteella tuki maksetaan. Se määriteltiin tiloille niiden hallinnassa vuonna 2007 olleiden sikojen ja siipikarjan mukaan.

Tuen saa edelleen, mikäli tila pysyy kotieläintilana. Näin ollen sika- ja siipikarjatalouden tukea on mahdollista saada esimerkiksi sillä perusteella, että tilalla on nautoja.

Viitemäärään perustuva tuki ei ota huomioon tuotantoaan laajentaneita tiloja, yhdistys muistuttaa.

"Rakennemuutos sika- ja siipikarjataloudessa on ollut nopea, kymmenessä vuodessa tilojen määrä on puolittunut. Kotieläintuotannon lopettaneiden tilojen viitemäärät on lakkautettu. Samanaikaisesti moni jatkava tila on laajentanut tuotantoaan, mutta eläinmääräänsä kasvattanut tila ei saa lisää viitemäärää."

Yhdistyksen mukaan sika- ja siipikarjatalouden tuen piirissä on enää noin 60 prosenttia koko tuotannosta.