Tiina Mäenpää sai mieheltään lahjaksi toimintakuntoisen ryskyvanhuksen. ”Ruusut kuihtuvat, mutta Teijo jatkaa kukoistustaan”, Mäenpää muistuttaa onnellisena. Kuva: Anne Anttila
Tässäkö erikoisin rakkauslahja? "Sain mieheltäni rakkauden osoituksena puimakoneen”
Timantit katoavat, kukat kuihtuvat ja suklaa sulaa, joten Seppo Häkkilä osti puolisolleen Tiina Mäenpäälle rakkauden osoituksena Teijo-merkkisen ryskyn. Toimiva puimakone tuli oikeaan taloon, sillä isäntäväki tunnetaan läpi Suomen juurevasta entisöintiharrastuksestaan.TilaajalleHaapavesi
Tiina Mäenpää ei tyydy vanhojen traktoreiden osalta vain ajamiseen. Hän osallistuu mielellään myös niiden entisöintiin. Kuva: Anne AnttilaHaapavetinen Tiina Mäenpää suoristaa isoäitinsä jäämistöstä pelastettua perinnepukuaan ja käynnistää ajan patinoiman Zetorinsa, mallia 25.
"Näissä vanhoissa vehkeissä on oma viehätyksensä. Toisille nämä ovat romuja, mutta meidän perheelle ruosteen repimät koneenrähjät ovat aarteista tärkeimpiä.”
Osa perheen traktoreista on kasattu pala kerrallaan, kuten esimerkiksi perheen tyttären, Kiia Möttösen Zetka.
"Olen rakentanut oman traktorini lähes kokonaan itse. Osat olivat pitkin poikin pihaa, mutta kaikki löysivät paikkansa ja lopputuloksena oli vuosimallin -51 Zetor A25”, kevään ylioppilas iloitsee.
Rakkauden traktoreihin Kiia, 19, on perinyt äidiltään.
"Olen tottunut jo pikkutytöstä lähtien rasvaisiin käsiin. Kun toiset leikkivät vielä nukeilla, minä tutustuin äidin opastuksella koneiden sielunelämään. Pienille käsille riitti töitä, sillä leikin varjolla sain ujuttaa näppini sinne, minne muiden sormet eivät mahtuneet”, Möttönen paljastaa naureskellen.
Äidin ja tyttären ensimmäisenä yhteistyön tuloksena perheen vanha Valmet sai uuden, komean punaisen värinsä. Kiia oli maalausprojektin aikaan vasta 11-vuotias.
"Sepon vastuulle jäi vain neuvominen. Kaikki muut työvaiheet, hiekkapuhalluksesta lähtien, tehtiin tytön kanssa kahdestaan", Mäenpää kertoo.
Ryskyvanhus saa edelleen arvoisensa kohtelun eli suojaisan pitopaikan ja ikävuosiinsa sopivan työtahdin.
Naisenenergia näkyy entisöintiin erikoistuneessa perheessä nykypäivänäkin.
Tiimi on rakentanut harrastekäyttöön kymmenkunta erilaista traktoria. Valtamerkkinä pysyttelee edelleen kuitenkin A-mallin Zetor.
Perinteiden kunnioitus ei rajoitu omalle tontille. Mäenpää tunnetaan yli maakuntarajojen erilaisten perinnepäivien järjestäjänä ja perhe harjoittaa yhdessä myös eritasoista hyväntekeväisyyttä.
"Tarjoamme hyvän mielen traktorikyydityksiä muun muassa vanhuksille, vammaisille ja veteraaneille. Pieni kierros traktorin lavalla on niin suuri elämys, että retkestä puhutaan läpi vuoden”, Mäenpää kertoo.
Entisöintiharrastuksen kylkiäisenä tulee usein pellin alla jylläävä voima. Tästä on saanut tuntumaa Mäenpääkin, joka oli 2010-luvun alkutaipaleella tuttu kasvo Zetoreiden kiihdystysajoissa.
"Ura radalla päättyi vuoden 2014 SM-kisoissa vakavaan loukkaantumiseen. Traktori meni keulan kautta ympäri, jonka seurauksena sain muun muassa kallonmurtuman. Kuntoutuminen vei aikansa, mutta pienestä pelonsiemenestä huolimatta uskaltauduin jo seuraavana kesänä takaisin ratin taakse. Kilpailuvietti katkesi kuitenkin kaatoon”, Mäenpää muistelee hiljaisena.
Entisöintiharrastus on Häkkilä-Mäenpään perheen yhteinen juttu. Vanhojen traktoreiden sielunelämä kiinnostaa myös tytärtä, Kiia Möttöstä. Kuva: Anne AnttilaEntisen loppu on yleensä uuden alku. Entisöintiä ja rouheaa rautaa rakastava perheenäiti koki elämänsä yllätyksen vuonna 2018.
"Sain mieheltäni rakkauden osoituksena puimakoneen. Yleensä puolisot tuovat reissuiltaan hajuvesiä tai suklaata, mutta meidän Seppo päätti juhlistaa yhdessäolomme 10-vuotismerkkipäivää ostamalla rouvalleen vanhan ryskyn. Siinähän sitä oli rakkauden osoitusta kerrakseen”, Mäenpää paljastaa naureskellen.
Kiuruvedeltä hankittu masiina ei ollut mikä tahansa puimakone, vaan vuosimallia -63 oleva Teijo, joka oli erinomainen lisä vanhojen koneiden kokoelmaan.
”Vanhan ajan aarre oli mieluinen lahja ja yllätti ajan patinoimalla komeudellaan. Rysky oli lisäksi täysin toimintakuntoinen, vaikka viimeisimmästä käyttökerrasta oli aikaa lähemmäs 40 vuotta.”
Jyhkeän kokonsa takia Teijoa säilytetään vielä toistaiseksi tuttavaperheen ladossa.
"Ryskyvanhus saa arvoisensa kohtelun eli suojaisan pitopaikan ja ikävuosiinsa sopivan työtahdin. Eläkepäivistä huolimatta Teijo pääsee ensi kesänä tositoimiin, kun vanhus näyttää puintitaitojaan Oulaisten Weteraanikonepäivillä. Kyllä tällaista komistusta kelpaa esitellä”, Mäenpää kertoo kiitollisena.
Ryskyn historiaa
Käsikäyttöisiä puimakoneita, kuten muun muassa rysky, oli 1800-luvun alkupuolella käytössä jo Lounais-Suomessa. Koneet hankittiin Englannista ja Ruotsista.
Mustialan kartanoon ostettiin ensimmäinen puimakone vuonna 1840. Fiskarsin tekemiä puimakoneita oli esillä vuonna 1859 ja yleiseen käyttöön ne tulivat länsirannikon viljapelloilla 1800-luvun lopulla. Kotimaisia konevalmistajia olivat Högfors, Mathildedal ja Rosenlew.
Ryskyn tunnetuimpiin merkkeihin nousivat Teijo, Sampo ja Esa.
Pyörillä siirrettäviä puimakoneita omistettiin usein osakeyhtiöinä, osuuskuntina tai seuroina. Puimakoneiden määrä Suomessa oli suurimmillaan 1960-luvun alussa, jolloin niitä oli noin 141 000 kappaletta. Määrästä lähes kolmannes oli yhteiskäytössä.
Ajan saatossa leikkuupuimurit syrjäyttivät puimakoneet ja ryskyjen aikakausi alkoi olla ohitse 1980-luvun taitteessa.
Lähde: Wikipedia
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
