Maatalouden ilmastotoimet toisivat rahaa maaseudulle – viljelijöille ja koneyrittäjille voisi aueta luonnonhoidosta kannattavia vaihtoehtoja

Tärkeää olisi saada viljelijät innostumaan ilmastotoimista, sanoo tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Nykyisellä ilmastotoimien tahdilla, ei vuoteen 2035 mennessä saada välttämättä puoltakaan tavoitellusta 29 prosentin päästövähennyksestä.

Ylhäältä tulevalla sanelulla ei viljelijöitä kannusteta, Lehtonen sanoo. Toisaalta viljelijät eivät voi ummistaa silmiä ilmastotoimien tarpeellisuudelta. Kyse on myös maatalouden ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

”Kun viljelijät näkevät ilmastotoimissa itselleen mahdollisuuksia, silloin alkaa tapahtua”, Lehtonen sanoo.

Mahdollisuuksia ilmastotoimissa on, ja ne tulevat myös tarpeeseen. Jos pellon tarve ruuantuotantoon vähenee satotasojen kasvaessa ja ruokavalioiden muuttuessa, jää osassa maata peltoa tarpeettomaksi.

Silloin luonnonhoito antaisi viljelijöille toimeentuloa ja koko ruoka-alalle brändihyötyä.

Yhteiskunta on jatkossakin kiinnostunut maatalouden ympäristö- ja ilmastovaikutuksista.

Viljelijöille on tarjolla ilmastosankarin viitta, jos toimenpiteitä tehdään ja niistä kerrotaan. Tärkeää on muistaa, että kukaan muu kuin viljelijät eivät maatalouden toimia tee. Viljelijöillä on siten tässä vahva neuvotteluasema.

Ilmastotoimet voisivat myös olla Suomen ruokaviennin argumentti ja peruste paremmalle hinnalle.

Viljelijän on saatava tehtäville toimille ja investoinneille tuottoa. Kehitettävää olisi hiilensidontamarkkinassa, jotta viljelijälle maksettaisiin maahan sidotusta hiilestä.

EU:n politiikassa tukea maksetaan viljelijälle tulleista kustannuksista ja tulonmenetyksistä, ei toimenpiteillä saadusta hyödystä.

”Viljelijän on vaikea motivoitua, kun hiilensidonnan tai päästöjen vähentämisen tuloksista ei makseta, vaikka esimerkiksi turvemailla vedenpinnan nosto kiistatta vähentää päästöjä”, Lehtonen toteaa.

Tärkeää on kuitenkin huomata, että maatalouden ilmastotoimien kustannukset tulisivat pitkälti maaseudun eduksi.

MTK:n ilmastotiekartassa vuoteen 2050 mennessä kaikkien ehdotettujen toimenpiteiden hintalappu olisi muutaman miljardin. ”Se ei näin pitkällä ajan jaksolla ole paljon. Myös hyötyjä saadaan”, Lehtonen muistuttaa.

Tiekartan kustannukset olisivat suurelta osin viljelijöille maksettavia tukia ilmastotoimiin. Rahaa tulisi myös muun muassa maaseudun koneyrittäjille esimerkiksi kosteikoiden rakentamisesta.

Viime talvena keskustelua herätti paljon EU:n ennallistamisasetus. Kesän aikana on kerrottu, että asetus lievenee todennäköisesti huomattavasti alkuperäisistä suunnitelmista, joissa esimerkiksi turvepeltoja olisi ennallistettu lähes 100000 hehtaaria.

Nyt on epävarmaa millainen asetuksesta lopulta tulee.

Lehtonen muistuttaa, että jos mittavaan ennallistamiseen lähdetään, siihen kyllä ohjataan rahaakin. Se toisi osalle viljelijöistä kannattavia mahdollisuuksia ympäristönhoidossa.