”Huonot pellot olisi irrotettava EU:n maatalouspolitiikan pakkopaidasta” – maatalouden ilmastotoimet edistyvät, mutta EU jarruttaa turvepeltojen päästövähennyksiä

Maatalouden ilmastotoimien vauhtia on parannettava, toteaa tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Nyt on kulunut kolme vuotta tuottajajärjestöjen MTK:n ja SLC:n ilmastotiekartan julkaisusta. Tiekartan laati tuottajajärjestöjen pyynnöstä Luke. Tuottajien ehtona oli, että ilmastotoimet täytyy pystyä tekemään ruuan tuotantomääriä vähentämättä, mutta samalla haluttiin keinot tuntuviin maatalouden päästövähennyksiin.

Monet tiekartassa ehdotetut toimenpiteet ovat edenneet, mutta turvemaiden osalta muun muassa maatalouspolitiikka jarruttaa kehitystä, Lehtonen toteaa.

Lisäksi maatalouden ilmastotoimista puuttuu kokonaisuuden koordinointi.

Edistystä on tapahtunut esimerkiksi peltojen hiilensidonnassa. Viljelijöiden ja muun ruokaketjun kiinnostus uudistavaan viljelyyn on kasvanut merkittävästi muutamassa vuodessa.

Viljelykiertoja on monilla tiloilla monipuolistettu ja nurmen asemaa vahvistettu. Satotasojen nostoon pyritään pidemmän kasvukauden lajikkeilla. Peruskuivatukseen ja maanrakenteeseen kiinnitetään huomiota.

Maatalouspolitiikan uudistuksessa saneerauskasveja hyväksytään nyt tukikelpoisesti entistä suuremmalle alalle ja viherlannoitusnurmille sekä kerääjäkasveille on tukikannusteet.

Turvemaissa olisi suuret päästövähennysmahdollisuudet, mutta toimet ovat jääneet vähäisiksi.

Suomen maatalouden kaikista kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia tulee turvemailta. Turvemaiden osuus koko peltoalasta on 11 prosenttia.

Iso jarru turvemaakysymyksessä on EU:n maatalouspolitiikka. Tilanne on ristiriitainen, kun EU tavoittelee päästövähennyksiä, mutta politiikan kankeus ehtoineen käytännössä estää tehokkaita toimenpiteitä.

Huonot, vähällä viljelykäytöllä olevat, turvepellot olisi järkevää poistaa maatalouskäytöstä tai muuttaa kosteikkoviljelyyn, MTK:n ilmastotiekartassa linjattiin.

Nyt huonoja lohkoja pidetään EU:n tukijärjestelmän takia viljelyssä tai hoidetaan kesantona, koska muita vaihtoehtoja viljelijälle ei käytännössä ole.

Edellinen hallitus myönsi kosteikkoviljelyyn 30 miljoonan euron tuen, mutta nykyinen hallitus ei tukea ilmeisesti samanlaisessa muodossa edistä.

”Huonot pellot olisi irrotettava EU:n maatalouspolitiikan pakkopaidasta”, Lehtonen sanoo. Hän pohtii vaihtoehdoksi rahastoa, jolla näiden lohkojen maataloustukien menetys korvattaisiin viljelijälle, ja huonot turvepellot saataisiin poistettua maatalouskäytöstä ja siirrettyä vapaammin eri ilmastotoimiin.

Tällöin viljelijän ei tarvitsisi pelätä tukimenetyksiä esimerkiksi pysyvän vettämisen vuoksi.

Turvepeltoja on Suomessa yhteensä noin 260000 hehtaaria. Niistä 95000 hehtaaria olisi vettämiskelpoisia. Vedenpinnan nosto vähentäisi päästöjä huomattavasti.

Vettämiseen on monta tapaa. Esimerkiksi säätösalaojituksen avulla väliaikaisesti vetettyä peltoa voitaisiin edelleen käyttää säilörehun, palkokasvien tai perunan hyväsatoiseen viljelyyn.

Kosteikkoviljely sen sijaan vaatii vielä arvoketjujen kehittymistä uusille kasveille ja tuotteille, jotta niistä voidaan korjata markkinoille satoa. Kyse ei ole siis pelkästään politiikasta, vaan myös yritysmaailmalla ja tutkimuksella on toimenpiteiden kehittämisessä osansa.

Osalle pelloista paras vaihtoehto olisi ennallistaminen ja poistaminen kokonaan maatalouskäytöstä. Osa taas on järkevää pitää jatkossakin tehokkaassa nurmiviljelyssä ja nykyisellään.

Muutamia uusia toimia turvemaille on tullut. Tänä vuonna alkaneella cap-kaudella turvemaiden nurmelle on mahdollista saada korkeampaa tukea kuin yksivuotisille kasveille. Myös ilmastokosteikot ovat capissa mukana, mutta viljelykasvin tulee olla tukikelpoinen.

Tänä vuonna tai myöhemmin raivattavien peltojen on oltava aina nurmella. Se saattaa vähentää uusien turvepeltojen raivaamista, mutta tuskin lopettaa sitä kokonaan, Lehtonen arvioi.

Luke on ehdottanut maankäyttömaksua, joka koskisi maatalouden lisäksi kaikkia muitakin toimia, missä metsäala pienenee.

Tiekartassa tärkeäksi toimeksi nostettu biokaasutuotannon lisääminen on edennyt hitaasti. Toisaalta esimerkiksi Valiolla on suunnitteilla Pohjois-Savossa iso biokaasuhanke.

Maatilojen biokaasulaitosten yleistyminen vaatisi energian myynnin lisäksi markkinat kierrätysravinteille, Lehtonen sanoo. Korkojen nousu on myös hidastanut investointien aloittamista.

Aurinkoenergiaan on tullut innostusta maatiloilla. Se kasvanee markkinalähtöisesti jatkossakin.

Metsityksellä saisi myös ilmastohyötyjä, mutta tiekartassa se ei noussut toimenpidelistan kärkeen.

Joutomaiden metsitykseen edellinen hallitus aloitti tukiohjelman. Peltoja siihen ei hyväksytty.

”Joutomaita ja huonoja peltoja kannattaisi metsittää. Metsäkatoa pitää vähentää”, Lehtonen sanoo.

Kaikkea Suomen nykyistä peltoalaa ei tarvita ruuantuotantoon.

Maidon ja punaisen lihan kulutus vähenevät, mikä vähentää tulevaisuudessa pellon tarvetta rehujen kysynnän laskiessa. Lisäksi hehtaarisatojen nousu vähentää viljelyalan tarvetta.