Susi kävi elokuun puolivälissä kiinni Jari Haapamäen lehmän lapaan. Tuoreeltaan haava näytti tältä. Kuva: Perttu Nääppä
Viisi raadeltua lehmää, siinä maitotilan viime vuoden saldo – kuinka suojata karjaa ilvekseltä, karhulta ja sudelta?
Tehokas mutta työläs keino suojata tuotantoeläimiä suurpedoilta löytyy; vahinkoperusteista poikkeuslupaa voidaan hakea vahinkojen toistuessa.Tilaajalle
Jari Haapamäki pohtii raadelluille lehmille aiheutuneen kärsimyksen olleen sitä luokkaa, että ensi kesänä ei laidunnusta voida hoitaa enää totutulla tavalla. Kuva: Rami Marjamäki”Meidän alueellamme Sastamalassa, Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa tapahtui viime vuoden aikana kymmenkunta suurpetojen aiheuttamaa vahinkoa”, kertoo Sastamalan yhteistoiminta-alueen maaseutupäällikkö Perttu Nääppä.
Vahinkoja sattui tasaisesti koko alueella ja niitä aiheuttivat ilves, karhu ja susi.
”Eniten ilves. Pedot ovat raadelleet tuotantoeläimiä, nautoja ja hevosia. Osa vahingoista on karhun hajottamia mehiläispesiä.”
Nääpän mukaan viime vuoden aikana yksi tuotantoeläin kuoli alueella suoraan pedon raateluun.
”Myöhemmin vammoihin kuoli useampi.”
Suuri osa vahingoista osui sastamalalaisen Haapamäen lypsykarjatilan kohdalle.
”Viime kesänä pedot raatelivat kaikkiaan viittä eri lehmäämme. Vahingot sattuivat eri kerroilla ja huomasimme ne, kun veimme laitumelle lisää ruokaa. Petoja emme nähneet kertaakaan”, kertoo Jari Haapamäki.
Petoyhdyshenkilöt totesivat vahingoista neljä ensimmäistä ilveksen tekemiksi.
”Viimeinen oli erilainen tapaus, ja asialla oli ollut susi.”
Kaksi lehmistä menetettiin.
”Toinen kuoli heti ja toinen sai niin pahan yleismyrkytyksen, että se piti lopettaa. Mutta muut saatiin paranemaan, vaikka yhdenkin jalka märki yhdeksän viikkoa”, Haapamäki kertoo.
Hän toteaa vahingoista tulleen niin paljon kärsimystä eläimille sekä lisätyötä ja -kuluja itselle, että ensi kesänä ei sama meno voi jatkua.
”Haen poikkeuslupaa sille, ettei meidän tarvitsisi laiduntaa lainkaan.”
Perttu Nääppä kertoo, että maaseutuviranomaiselle tulee vahinkojen estämiseksi vuosittain muutama lausuntopyyntö petoaitahakemuksiin. Lampaiden osalta petoaitoihin liittyvät hakemukset ovat menneet helpommin läpi kuin esimerkiksi nautojen.
Petoaita on ollut tehokas, mutta valtavan työläs tapa suojata tuotantoeläimiä suurpedoilta.
Petoaita on ollut tehokas, mutta valtavan työläs tapa suojata tuotantoeläimiä suurpedoilta.
”Tarve on mielestäni ihan kaikilla tuotantoeläimillä. Petoaita on ollut tehokas, mutta valtavan työläs tapa suojata tuotantoeläimiä suurpedoilta. Tuottajien on ollut mahdollista saada aitatarpeita ilmaiseksi. Työ ja kunnossapito on jäänyt viljelijälle.”
Käytännössä petoaitaan tulee paimenlankaa tiheämpään kuin tavanomaiseen aitaan. Työlääksi aidan ylläpidon tekee se, että alin lanka pitää olla todella lähellä maata, koska pedot pyrkivät laitumelle yleensä aitojen ali tai ojista. Jotta sähkö kulkisi langoissa, on aitojen alusia niitettävä usein.
”Tukea on saanut vain 1–2 kilometrin matkalle.”
Neljättä vuotta toimivalla Nikalin lammastilalla on petoaidoista hyviä kokemuksia.
”Olemme joka vuosi hakeneet ja saaneet avustuksen tarvikkeista”, kertoo sastamalalaisen tilan isäntä Tapio Nikali.
Tilalle ei ole sattunut yhtään petovahinkoa.
”Aidan toiselta puolelta on löytynyt ilveksen raatelema peura. Uskon petoaidan olevan susillekin vähintään hidaste.”
Heinän trimmeröinti käsin todettiin tilalla mahdottomaksi.
”Hankimme pyörökuormaajaamme palkkiniittokoneen. Palkki ulottuu pitkälle aidan ulkopuolellekin. Niitän aidan aluset sillä kahden viikon välein”, Nikali kertoo.
Vahingonkorvaus
Viljelijä voi hakea vahingonkorvausta petojen aiheuttamista vahingoista. Prosessin saa alkuun ottamalla esimerkiksi yhteyttä oman alueen maaseutuviranomaiseen.
Korvauksen ehtona on arviokäynti, josta peritään maksu. Sastamalan yhteistoiminta-alueella se on 100 euroa.
Valtio korvaa maksun hakijalle, mikäli korvaus hyväksytään ja korvaussumma ylittää 170 euroa. Myös eläinlääkäri- ja lääkekuluja voidaan korvata eläimen korvaussumman verran. Käytännössä, mikäli peto tappaa yhden vasikan, ei korvausta voi saada, sillä vasikan hinnaksi on määritelty tasan 170 euroa.
”Jos vahinkoja sattuu toistuvasti, voi viljelijä kääntyä alueensa riistakeskuksen puoleen. Riistakeskus myöntää harkintansa perusteella vahinkoperusteiset poikkeusluvat. Tällöin metsästäjät tulevat vahtimaan laitumen reunoille, ja mikäli peto tulee alueelle, voidaan se ampua”, Perttu Nääppä toteaa.
Nääppä toteaa, ettei hänen tiedossaan ole, että lupia olisi myönnetty Sastamalan yhteistoiminta-alueella viiden viimeisen vuoden aikana.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämä, kesällä päättyvä Susi Life -hanke on etsinyt keinoja tuotantoeläinten suojelemiseksi ja rahoittanut niiden käyttöönottoa. Hankkeen budjetti on ollut 5,5 miljoonaa euroa. Hankkeen päätyttyä, petoaitahakemukset voi toimittaa suoraan riistakeskukseen.
”Aidat ovat mielestäni tehokkain suojautumiskeino, vaikka pantoja, kameroita ja pelottimiakin on kokeiltu”, Nääppä pohtii.
Alueen tiloille, joille on tehty petoaita, ei ole tapahtunut petovahinkoja.
”Jos hankkeelle tulee jatkoa, niin toivoisin, että tukea voitaisiin kohdentaa tehokkaammin maatiloille. Esimerkiksi pidempiin aitoihin tai siihen, että myös aitoihin liittyvää työtä voitaisiin tukea”, Nääppä toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
