Maatalous tarvitsee nuoria yritysjohtajia, joilla pysyy hallussa niin traktori kuin taskulaskinkin

Maatalousyrittäjien ikääntyminen ei ole uutinen, mutta kehityksen vauhti on pysäyttävä. Vielä 2000-luvun alussa maatilayrittäjistä yli 40 prosenttia oli 35–49-vuotiaita, mutta vuonna 2023 osuus oli pudonnut alle 30 prosenttiin. Samalla yli 65-vuotiaiden määrä on nelinkertaistunut viidestä prosentista yli kahteenkymmeneen.

Monella tilalla ei enää investoida, vaan pidetään pyörät pyörimässä, kunnes se kuuluisa “joku muu” jatkaa. Jos jatkaa.

Suomen CAP-suunnitelman erityistavoitteena on saada kuluvalla rahoituskaudella 2 700 uutta maatalousyrittäjää vuoteen 2027 mennessä. Kunnianhimoinen tavoite kuulostaa hyvältä, mutta matkaa sen täyttymiseen on paljon.

Nuoren viljelijän tukea hakevien tilojen määrä on laskenut vuodesta 2018 alkaen aina vuoteen 2022 saakka. Tukikauden vaihdoksen myötä tukea hakeneiden määrä kääntyi kasvuun, mutta aloittavien nuorien viljelijöiden määrä on edelleen tavoitteeseen nähden nihkeä, alle 300 vuodessa.

Maatalous on pääomavaltainen ja korkeariskinen ala, jossa investoinnit lasketaan sadoissatuhansissa tai jopa miljoonissa.

Maatalouteen, kuten muihinkin aloihin, kohdistuu monia tavoitteita ja vaatimuksia niin ympäristön, ilmaston kuin huoltovarmuuden, ruokaturvan ja eettistenkin kysymysten näkökulmasta.

Nämä luovat haastavan toimintaympäristön, jossa yrittäjältä vaaditaan laajaa asiantuntijuutta perinteisen maatalousosaamisen lisäksi. Markkinoiden ja tukipolitiikan näkymien ollessa epävarmat saattaa uusi yrittäjä miettiä parikin kertaa ennen kuin kylvää siemenet peltoon.

Miten sitten houkutella uusia yrittäjiä?

Ainakin maatalouden imago tarvitsee uudelleen brändäystä. Voisiko maatalouspolitiikka kannustaa enemmän riskinottoon ja uudistumiseen säilyttävän luonteensa sijaan?

Houkutteleva maatalous vaatii muutakin kuin perinteistä viljelyä. Tarvitaan rohkeita yrittäjiä luomaan uusia liiketoimintamalleja ja tapoja tehdä maataloudesta kannattavaa.

Ehkä uudet mahdollisuudet löytyvät markkinaehtoisen ruuantuotannon ja ilmastonmuutoksen vastaisen työn rajapinnasta – tai ehkä jokin aivan uusi suunta muuttaa koko maatalouden ajattelutavan.

Uusien viljelijöiden sijaan Suomen maatalous tarvitsee enemmän nuoria yritysjohtajia, joilla pysyy hallussa niin traktori, taskulaskin kuin liiketoimintasuunnitelmakin.

Maatila ei ole vain tuotantoyksikkö, vaan kokonainen yritys, joka toimii markkinoilla, hallitsee riskejä ja kehittää toimintaansa kuten mikä tahansa muu liiketoiminta.

Menestys ei perustu pelkästään hehtaareihin tai koneisiin vaan osaamiseen, verkostoihin ja kykyyn lukea markkinoita. Markkinaymmärrys ja -osaaminen nousevat yhä tärkeämpään rooliin, kun maatalousyritykset joutuvat kilpailemaan sekä hinnalla että laadulla, paikallisesti ja globaalisti.

Uudet osaajat tarvitsevat signaalin siitä, että maataloudessa on tulevaisuutta. Ilman selkeää näkymää ei ala houkuttele uusia tekijöitä.

Nuoret eivät varmasti pelkää työtä, mutta he tarvitsevat kannustimia ja mahdollisuuksia. Ilman niitä Suomen maatalous jää eläkkeelle viljelijöidensä mukana.