Näkyvin osa työtä on tilakäynnit. Kuva: Rami Marjamäki
Jalostusneuvoja kulkee viljelijän rinnalla – ”Jos en itse osaa auttaa, toivoisin voivani ohjata asiakasta löytämään paremman ammattilaisen”
Jalostusneuvojan työ on paljon muutakin kuin lehmien katselmusta ja sopivien sonnien valintaa. Monet ominaisuudet, joihin jalostuksessa keskitytään, ovat matalasti periytyviä.Tilaajalle
Jalostusneuvoja on ikään kuin ylimääräinen silmäpari tilallisille. Joku pieni olosuhteen muutos voi tuoda tilan eläinaineksen genetiikan paremmin näkyviin, Liisa Staudinger kertoo. Kuva: Rami MarjamäkiTerveysominaisuudet ja hedelmällisyys, joihin voidaan vaikuttaa ruokinnan, olosuhteiden ja tarkkailun keinoin, periytyvät melko heikosti.
Sen vuoksi jalostusneuvojana toimiva Liisa Staudinger haluaa katsoa tilaa aina kokonaisuutena ja toimia kanssakulkijana tilallisille.
”Yritän tilan väen kanssa keskustella mahdollisista haasteista ja parhaani mukaan auttaa niiden kehittämisessä. Jos en itse osaa auttaa, toivoisin voivani ohjata asiakasta löytämään asiaa paremmin tuntevan ammattilaisen.”
Ruokinnalliset haasteet tai olosuhteet voivat olla tiellä jarruttamassa eläinaineksen geneettistä kehitystä. Niiden huomioiminen kuuluu jalostusneuvojan työhön.
Huoli maitotilallista on kova.
Palkitsevinta Staudingerin työssä on, kun tilalliset saavuttavat tavoitteitaan.
”Monet suhtautuvat kriittisesti omaan työhönsä ja saavutuksiinsa. On hienoa, kun tilakäynnin aikana ihminen itse ymmärtää, että on tehnyt asioita hyvin.”
Staudinger peräänkuuluttaakin ammattiylpeyden merkitystä.
”Puhumme kuitenkin todella tärkeästä ammatista, joka saa ulkopuolelta valtavasti negatiivisuutta.” Pienetkin onnistumiset ja ilonaiheet on syytä nostaa jalustalle.
Staudinger on toiminut jalostusneuvojana jo 10 vuoden ajan. Käytännössä koko hänen työuransa on liittynyt jollain lailla lypsylehmiin. Työssään hän on joutunut kohtaamaan käsinkosketeltavaakin pahoinvointia.
”Joskus koronan jälkimainingeissa kaikki se paine, jota viljelijät olivat kokeneet, alkoivat näkymään”, Staudinger kertoo. Hän arvelee, että syynä oli maidon kysynnän lasku, tuottajahintojen tippuminen ja vähäiset sosiaaliset kanssakäymiset.
Silloin meinasi omasta työkalupakista loppua työkalut. Välitä viljelijästä -hanke tuli tuolloin tutuksi.
”Jaksamisen kanssa painitaan edelleen." Liisa Staudinger
Hän myöntää, että tilanteet menevät herkästi ihon alle. Huoli maitotilallista on kova.
”Oli itselle tosi rankat vuodet olla ja elää siinä mukana.”
Tämä vuosi on Staudingerin asiakaskunnassa ollut hänen näkemyksensä mukaan ylävireisempi.
”Tuotantopanokset ovat edelleen kallita ja tilatasolla on epävarmuutta. Jaksamisen kanssa painitaan edelleen."
Liisa Staudinger kirjaa huomionsa tilakäynnillä paperille. Kuva: Rami MarjamäkiYhtä kaikille tiloille sopivaa reseptiä jalostukseen ei ole.
”Riippuu tilan tavoitteista, olosuhteista ja muun muassa meijeristä”, Staudinger luettelee.
Risteytykset ovat yksi suosiotaan kasvattava tapa jalostaa karjaa. Enää ei arvosteta pelkästään puhdasrotujalostusta vaan elinvoimaa on lähdetty hakemaan risteyttämällä eri rotuja keskenään.
”Holstein on niin pitkälle jalostettu varsinkin tuotospotentiaaliltaan, että sillä voi olla muun muassa hedelmällisyyden kanssa toisinaan haasteita. Risteytyksellä pyritään tuomaan toisesta rodusta elinvoimaa.”
”Suomessa maitotilallisten ammattitaito on kova, ja halu edelleen kehittyä vielä isompi. On kunnia olla osa tuota joukkoa”, Staudinger summaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
