”Mitä rujompi ja rumempi, sitä parempi se on minun silmissä” – Vanhat traktorit ovat Erkki Huttuselle kuin perheenjäseniä

”Traktoreissa pitää näkyä ajan leima. Mitä rujompi ja rumempi, niin sitä parempi se on minun silmissä”, kuvailee ylivieskalainen Erkki Huttunen, 69, peltikuorisia lempiratsujaan.

Huttunen tunnetaan läpi Suomen asiansa osaavana konemiehenä.

”Maamoottoreista aloitin ja tähän päädyttiin. Tallit ovat täynnä rompetta, traktoreista vanhoihin maatalouskoneisiin. Joukosta löytyy niin käyttökuntoisia kuin raatojakin, sillä täytyyhän kunnon konemiehellä rapattavaakin olla.”

Kokoelmiin kuuluu myös konemiehen oheisrekvisiittaa. Kuva: Anne Anttila

Traktoreiden sielunmaailma on mielenkiintoinen, avaa Erkki Huttunen keskustelun lempiaiheestaan.

Kipinä peltijuhtiin syttyi jo 17-vuotiaana.

”Kotitilallemme hankittiin tuolloin ensimmäinen traktori. Rautaratsu ei ollut kuitenkaan isän mieleen, sillä hän oli viimeiseen asti hevosmies. Niinpä traktorihommat jäivät osaltaan minun vastuulle. Ja olihan se ratin pyörittely mukavaa, samoin kuin tutustuminen työjuhdan pellin alle, sillä siihen aikaan traktoritkin korjattiin itse”, Huttunen muistelee.

Ensimmäisen harrastetraktorinsa, Allis-Chalmersin, Huttunen hankki 1980-luvulla.

”Siitä eteenpäin tallin täytettä alkoi tulla tasaiseen tahtiin, sillä harrastus imaisi kerralla mukaansa.”

Vuosimallia 1961 olevasta Deutzista Erkki Huttunen entisöi itselleen "maitokauppatraktoria".  Kuva: Anne Anttila

Tällä hetkellä Huttuselta löytyy mittava kokoelma traktoreita. Tarkkaa lukumäärää konemies ei paljasta, mutta sanoo eri traktorimerkkejä olevan 16, useampaa eri mallia ja yhdeksältä eri valmistajalta.

”En ole koskaan ollut merkkiuskollinen. Sen sijaan aikakautensa harvinaisuudet ovat olleet aina kärkisijoilla. Talliin ovat löytäneet tiensä muun muassa pikkuvalmetti, joka ei ollut paljon lammasta isompi, mutta hirmuinen työjuhta. Myös Neuvostoliitossa valmistettua DT-14 -merkkistä traktoria pidän suuressa arvossa, vaikka hullunkurinen ’Täystuho’ on aina ollutkin aliarvostettu.”

Erkki Huttusen kokoelmissa traktorit saavat pitää rouhean pintansa. Pääasia, että tekniikka toimii. Kuvassa vuosimallia 1951 oleva ruotsalaiskaunotar, BM 10. Kuva: Anne Anttila

Konemies Huttusen tallista löytyy myös rautapyöräinen International vuosimallia 1927, joka on samalla kokoelman vanhin ’teräshevonen’.

”Harvinaisuuksia on useita, mutta kaikki ovat kuitenkin tasavertaisessa asemassa. Jokaisesta yksilöstä löytyy omat hienot piirteensä ja jopa erikoisuutensa. Traktorit ovat minulle kuin perheenjäseniä”, Huttunen luonnehtii.

Vaikka kokoelma on näyttävä, yksi piirre erottuu totutusta.

”Minun kamppeet saavat säilyttää alkuperäisen arvokkuutensa. En halua niistä hienoja ja kiiltäviä. Arvostan ajan patinaa, joten mitä rouheampi ja rumempi, sitä parempi. Tärkeintä on tekniikka ja sen toimivuus.”

Suurimmat hankinnat on Huttusen mukaan jo tehty, mutta ajatuksissa on vielä muutama kohde.

”Itävaltalainen Steyr olisi mukava lisä kokoelmaan. Traktori painii rumuudellaan aivan omassa sarjassaan, joten sille löytyisi vielä paikka minunkin tallissa"”, Huttunen hymähtää.

Harrastetraktoreiden hankinta on muuttunut ajan myötä haasteellisemmaksi. Osin asiaan vaikuttavat myös kohonneet hintapyynnöt.

”Harrastuksen alkuaikoina niitä vielä sai kun jaksoi kiertää ja kysellä. Monet raadot olen raahannut romuttamoilta ja tallin periltä. Niistä sitä sitten lähdettiin entisöimään menevää peliä. Joskus saattoi aarteiden etsintä osua kohdilleen, kun pelastusoperaation tuloksena löytyi jopa ajokuntoinenkin kampe.”

Avence-merkkinen maamoottori, vuosimallia 1903 löytyy vain Erkki Huttusen tallista ja hänen entisöimänään. Kuva: Anne Anttila

Huttusen mukaan harrastetraktoreita saattaisi olla enemmän, ellei vanhaa traktorikantaa olisi vähentänyt sotakorvausteollisuus.

”Historia tietää kertoa, että sotien jälkeen sulattamoon vietiin kaikkia mahdollista, höyrykoneista traktoreihin. Tuohon aikaan jopa vanhat rautapyörätraktorit olivat hylkytavaraa. Tämä vaikutti osaltaan myös siihen, että Suomessa oli 1950-luvulla myös traktoripula. Menopeliä odotellessa saattoi vierähtää kolmekin vuotta ja vielä senkään jälkeen ei tiennyt, minkä traktorin saa.”

Huttunen on tottunut metsästämään myös varaosia.

”Nyt on tämäkin puoli helpottunut, kun netin kautta voi matkata ympäri maailmaa. Ennen nippeleitä hankittiin pitkin poikin Suomea ja tallinalusia kontaten. Myös Keltaisen Pörssin varaosasivut pelastivat monesta pulasta.”

Konemiehen kädet.  Kuva: Anne Anttila

Harrastetraktorin entisöiminen ei kuitenkaan jää varaosista kiinni.

”Varsinkin uustuotantoa on hyvin saatavilla. Esimerkiksi Ranskasta, Hollannista ja Saksasta löytyy lähes kaikkea. Kaukaisimmat osat olen tilannut Intiasta”, Huttunen kertoo.

Hän sanoo kuuluneensa aikoinaan lähes kaikkiin merkkikerhoihin.

”Jokaisella traktorilla on oma mielenkiintoinen historiansa. Lisäksi traktoreissa kiinnostaa tekniikka. Niistä saattaa löytyä todella erikoisia ja hyvin innovatiivisia ratkaisuja. Esimerkiksi 1940-luvulla valmistettu Vaasa-traktori oli aikaansa edellä, sillä totutusta poiketen käynnistyskampea käytettiin ohjaamon puolelta.”

1950-luvulla taas alkoi omanlaisensa traktoriaikakauden murros, kun valmistajat alkoivat huomioida kehitystyössä myös kuljettajan ajomukavuutta.

”Yksi suurimpia keksintöjä oli pehmustettu istuin.”