
Kaikkien kasvinsuojeluaineita ammatissaan käyttävien on suoritettava kasvinsuojelututkinto. Samoin on huolehdittava kasvinsuojeluaineruiskun säännöllisestä testauksesta. Cap-kauden vaihtumisen myötä nämä määräykset siirtyivät tukijärjestelmässä ympäristösitoumuksen vähimmäisvaatimuksista ehdollisuuden vaatimuksiin.
”Jos kasvinsuojelututkinto puuttuu tai ruiskun kolmen vuoden välein tehtävä testaus unohtuu, seuraamukset kohdistuvat jatkossa kaikkiin EU-tukiin”, huomauttaa ylitarkastaja Mira Liiri Ruokavirastosta.
Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä on syytä tarkistaa valmisteen ajantasainen myyntipäällysmerkintä. Myös aineiden asianmukaisesta varastoinnista, hävittämisestä ja kasvinsuojeluainekirjanpidosta on huolehdittava.
”Ehdollisuuden pääsääntöinen tukiseuraamus on kolme prosenttia. Jos rike on tahallinen tai vakava, on seuraamus korkeampi”, Liiri selvittää.
Puutteita ilmenee jonkin verran esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden asianmukaisessa käytössä tai ruiskun testauksessa, mutta myös toimitetuissa asiakirjoissa. Pääsääntöisesti viljelijöiden tietämys kasvinsuojelusta on kuitenkin korkealla tasolla.
”Kokonaisuutena kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä seuraamuksia on määrätty vähän”, Liiri toteaa.
Seuraamukset kohdistuvat jatkossa kaikkiin EU-tukiin.
Ylitarkastaja Marja Suonpää Tukesista mainitsee, että kasvinsuojeluaineita koskevissa määräyksissä tapahtuu nyt nopeassa tahdissa muutoksia. Niitä siivittävät EU:n vihreän siirtymän pyrkimykset, kuten jäsenmaille asetetut kasvinsuojeluaineiden vähennystavoitteet.
”Kasvinsuojeluaineiden käyttörajoitusten siirtymäaikoihin on syytä kiinnittää huomiota. Tuotteen myynti tietyn kasvin suojeluun voi olla jo kielletty, mutta käyttö mahdollista siirtymävaiheen yli. Tämä ei välttämättä näy myyntipäällyksestä, mutta varmistuu Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä.”
Suonpään mukaan komissio antaa kiihtyvällä tahdilla rajoituksia kasvinsuojeluaineiden käytölle. Prosessi on hidas ja vaikeasti ennakoitavissa. Siirtymäaikataulut ovat osin viljelyolosuhteisiimme nähden kohtuuttomia. Varastoihin ei kannata kasvinsuojeluaineita kerätä.
”Komission määräämä siirtymäaika poistumassa olevaa tai aiempaa rajatumpaan käyttöön siirtyvää tehoainetta sisältävälle kasvinsuojeluainevalmisteelle on toisinaan huonosti suomalaiseen kasvukauteen sopiva. Siirtymäaikaa ei pystytä juurikaan käyttämään hyväksi.”
Vaihtoehtojen vähentyminen näkyy pelloilla. Käyttörajoitukset haastavat erityisesti erikoiskasvien tuotannon. Esimerkkinä Suonpää mainitsee rapsikuoriaisen torjunnan.
”Öljykasvien tuholaistorjunta on jo vaikeutunut. Herkän kasvin torjuntaan pitää päästä oikeaan aikaan, mikä hankaloittaa tilannetta.”
Tiukentuneet käyttöehdot vaikeuttavat tehokkaiden kasvinsuojelun kokonaisohjelmien suunnittelua.
”Jotta tuholaiskantoja pystytään hallitsemaan, pitäisi pystyä käyttämään valmisteita eri ryhmistä. Saman valmisteen jatkuva käyttö edesauttaa resistenttien kantojen muodostumista.”
Komissio ajaa torjunta-aineiden käytön vähentämistä kiihtyvällä tahdilla, mutta ruoantuotannon turvaavia vaihtoehtoisia keinoja ei ehditä samaan tahtiin kehittää.
”Kasvihuoneviljelyssä biologisten torjuntakeinojen mahdollisuuksia on jo pitkälle kehitetty, mutta avomaaviljelyssä se on vaikeaa suuren tuholais- ja tautipaineen vuoksi. Äärimmäisen tärkeää on, että viljelykierrossa on monia kasveja, jolloin tautipaine lohkolla vähenee”, Suonpää sanoo.