
Suomen ylle vyöryvä helleaalto ja viime viikkojen kuivuus saattavat koitua kotimaisen sadon kohtaloksi.
Mynämäen Mietoisissa ja lähialueilla viljelevä Oskari Virtanen kertoo, että alueella on jouduttu tottumaan pitkiin kuiviin jaksoihin keväällä.
”Tänä keväänä kylvöjen päälle on satanut kerran kuusi milliä ja muutaman kerran yhden tai kahden millin kuuro. Se ei riitä mihinkään.”
Toiveena olisi 15–20 millin sade kerran viikossa.
Jos sateita ei tule, huonoimmassa tapauksessa sato jää 500 ja 1000 kilon välille, kuten vuonna 2018. Silloin viljelijän taloudellinen tappio on todella kova, Virtanen toteaa.
”En ostanut lannoitteita kaikkein pahimpaan aikaan, mutta silti hyvin kalliilla hinnalla. Tällainen kuivuusvuosi ja älyttömät lannoitteiden hinnat ovat pahin mahdollinen yhdistelmä.”
Kastelu ei ole mahdollista, vaikka osa pelloista sijaitsee joen varrella. Kastelulaitteisto ja polttoaine kastelupumpun käyttöön tulisivat liian kalliiksi satohyötyyn nähden.
Sokerijuurikas on yleensä pärjännyt kuivina vuosina parhaiten, Virtanen kertoo.
”Tänä vuonna sokerijuurikkaankin kanssa on ollut ongelmaa: siemenestä kiellettiin peittausaine, minkä vuoksi juurikkaissa on kirppoja, jotka ovat syöneet taimet jo ennen pintaan tuloa.”
Viljelykierrossa on tänä vuonna ohraa, kauraa, syys- ja kevätvehnää ja sokerijuurikasta.
Virtanen on testannut useita eri muokkaustapoja. Osa noin 400 hehtaarin alasta on kynnetty tai kevytmuokattu syksyllä, osa lautasmuokattu keväällä. Osan viimeisistä kylvöistä Virtanen päätti suorakylvää, ettei maa kuivu liikaa.
Muokkaustavallakaan ei enää ole merkitystä, jos vettä ei pian tule, Virtanen kertoo.
Myös jyräys on otettu viime vuosina uudelleen käyttöön. Se on auttanut kasvien orastumisessa. Sekään ei kuitenkaan auta enää tässä vaiheessa.
”Kaikki mahdollinen on jo tehty.”
Kasvustoja stressaavat nyt myös ruiskutukset.
ProAgria Keskusten Liiton kasvintuotannon kehityspäällikkö Sari Peltonen toteaa, että viljelijöiden pelimerkit alkavat olla vähissä.
Orastuneet kevätviljat ovat nyt pensomisvaiheessa, jolloin satopotentiaali määräytyy. Jos kasvien stressitilanteet, kuten kuivuus ja helle yhdessä kuivattavien tuulien kanssa, jatkuvat, sato-odotukset heikentyvät selvästi.
Tilanteessa ei valitettavasti olla ensimmäistä kertaa, Peltonen toteaa. Vuosina 2018 ja 2021 Suomessa on koettu samankaltaisia äärimmäisiä kuivuusjaksoja, joiden seurauksena sato jäi hyvin heikoksi.
Kaikki aikaisempien vuosien opit kannattaa nyt Peltosen mukaan ottaa käyttöön. Kuivuus on yleistymässä, ja tulevaisuudessa täytyy alkaa tosissaan pohtia sadetusmahdollisuuksia ja altakastelutekniikoita. ”Ne ovat kuitenkin suuria investointeja.”
Vielä Peltonen ei kuitenkaan menettäisi toivoa. Viime viikkojen viileän jakson aikana kasvit ovat kasvattaneet juuristoa. Jos juuret ovat nyt vahvat, kasvustot voivat saada kosteutta ja ravinteita syvemmistä maakerroksista. Kasvustot voivat vielä lähteä kasvuun lämmön ja syvältä saadun kosteuden turvin.
”Juuriston syvyydellä on mahdollista ennakoida, mitä tuleman pitää.”
Tällä hetkellä tilanne on pahin on Länsi- ja Etelä-Suomessa. Kuivuusraja menee tällä hetkellä Keski-Suomessa tai Etelä-Pohjanmaalla. Maan pohjoisosissa riittää vielä kosteutta.