Uomarinteen koulun viidesluokkalaiset kulkivat Elina Toikan johdolla ruokintapöytää pitkin. Vieraisiin tottuneet eläimet katselivat kulkijoita lehmänhermoisina. Kuva: Taneli LaineLuokkaretki tuoksui rehulle ja navetalle – kaupunkilaislapset maitotilalla Karkkilassa
Maaseutu ja kaupunki kohtasivat Karkkilassa, kun vantaalaisen koulun 5. luokkalaiset vierailivat Koskelassa.TilaajalleAhmoon kylän Koskelan kerrotaan olevan Karkkilan viimeinen maitotila. Mikko Laine ja Elina Toikka tuottavat 67 lypsylehmän ja muun karjan rehut omilla pelloillaan – jääpä viljaa sekä heinää myyntiinkin.
Maito kuljetetaan Valion meijeriin Riihimäelle, sonnivasikat lähtevät HK:n välitettäväksi ja muut naudat kasvatetaan lypsylehmiksi tilalla.
Marraskuisena aamupäivänä Koskelan navetan edustalle kaartaa tilausajobussi, joka tuo vantaalaisen Uomarinteen koulun 5. luokan oppilaat maatilalle.
Tarjolla oli myös ihka oikeaa lehmänmaitoa. Vaikka maku oli toista kuin koulussa, niin astiasta jopa santsattiin. Kuva: Taneli Laine"Tahdomme tuoda ruoantuotantoa näkyväksi koululaisille, joilla ei välttämättä ole mitään kokemusta suomalaisesta maaseudusta", kertoo Toikka.
Koskelassa on vieraillut tänä vuonna lähes 300 koululaista. Paikalliset päiväkoti- ja kouluryhmät ovat käyneet tilalla monia vuosia, mutta nyt vieraat tulevat pääkaupunkiseudulta.
Retki on osa Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksen Kasvunpaikka-hanketta, jonka yhtenä tavoitteena on syventää oppilaiden koulussa oppimaa tietoa maataloudesta ja ruoantuotannosta.
Hankkeessa on tänä vuonna järjestetty 23 maatilavierailua, ja vuoden loppuun mennessä määrä nousee 35:een. Kaikkiaan noin 800 Vantaan koululaista on tutustunut ruoantuotantoon 11 tilalla eri puolilla Uuttamaata.
Mikko Laineen ja Elina Toikan tilalla on vieraillut tänä vuonna liki 300 koululaista. Kuva: Taneli LainePihalla käydään läpi retkipäivän perusteet. Kuhina kasvaa yhtäkkiä, kun oppilaat kuulevat lypsävien määrän: kuusikymmentäseitsemän. "Six-seven!” -hokema on tuttu kaikille kouluikäisten kanssa tänä vuonna asioineille.
Nuorison ensimmäiset kysymykset koskevat jauhosiiloja, talon kissaa ja navetan hajua. Osa peittää nenänsä kaulahuivilla, kun käydään sisään. Varoen oppilaiden jono kulkee parsinavetan seinustaa ja ruokintapöytää pitkin.
"Pientä pelkoa oli joillakin havaittavissa", Laine sanoo hyväntuulisena.
Tilalliset kertovat lypsämisestä, ruokinnasta ja ulkoilusta. Luvan kanssa lehmää saa ruokkia ja turpaakin koskettaa, jos uskaltaa.
"Meidän neljä lastamme ja lukuisat koululaisryhmät ovat tehneet eläimistä säyseitä", Toikka sanoo.
Aleksanderin tarjoama säilöheinä otettiin kiinnostuneena vastaan. Kuva: Taneli LaineNavetasta ulos astuessa viimeisetkin huivit vedetään kasvoilta alas.
"Kun tähän tottuu, niin haju on oikeastaan ihan ok", toteaa 12-vuotias Jamie.
Hän pitää maitotilaa kiinnostavampana kohteena kuin edellistä luokkaretkeä Sipoonkorven metsään.
"Siellä lähinnä paleltiin."
Ulkona oppilaat pääsevät katsomaan vasikoita ja hiehoja. Laine tuo esille jauhoa, jonka sekaista rehua lapset ojentavat aitauksen yli uteliaille eläimille. Viimeisetkin jännityksen rippeet katoavat.
"Lehmät ovat terapeuttisia", Toikka toteaa.
Koululaiset saavat kokeilla myös naudan ruokaa: tilan pellolta puitua vehnää päästään maistamaan, kun siirrytään viljavaraston ja konehallin puolelle.
Kenkäsuojat vedettiin jalkaan heti pihalla. Kuva: Taneli LaineKoskelan tilakeskus on tien varressa, vain kilometrin päässä Karkkilan taajamasta. Kesäisin ohikulkijoita pysähtyy katselemaan lehmiä, ja tilalla on tahdottu avata ovia kiinnostuneille.
Tavoitteena on tuottaa hyvää mieltä vierailijoille ja arvostusta kotimaiselle maidontuotannolle.
Luokkaretkien lisäksi Koskelassa on kuluneena kesänä pidetty neljä tilamyyntipäivää. Facebook-markkinointi on tuonut paikalle väkeä kahville ja poimimaan herneitä. Monen poimijan suosikki oli matka hernemaalle vanhan Valmetin kyydissä.
"Tahdomme näyttää, ettei maitotila ole kauhistus", Laine sanoo.
Luokanopettaja Matilda Paananen on lehmiin tottunut maaseudun kasvatti. Kuva: Taneli LaineVierailua seuraa myös luokanopettaja Matilda Paananen. Suonenjoelta kotoisin olevalle opettajalle ympäristö on tuttu, mutta kaupunkilaislapsille se on arvokas kokemus.
"Näin hyviä retkikohteita on harvoin tarjolla. Uudenmaan MTK:n sponsoroima bussi on matkan edellytys, siihen eivät luokan retkirahat riittäisikään", Paananen sanoo.
4H-yhdistyksen puolesta luokkaretkiä järjestänyt hanketyöntekijä Iiris Ryske kiittelee mukaan löytyneiden tilojen runsasta määrää.
"Hanke on 4H:n osalta päättymässä tämän vuoden lopussa. Toivomme, että tilalliset yksin tai yhteistyössä esimerkiksi MTK:n kautta tarjoavat oppilaille tällaisia mahdollisuuksia myös jatkossa", Ryske kertoo, kun bussi vie koululaiset takaisin kaupunkiin.
Iiris Ryske (vas.) toivoo vierailujen jatkuvan myös ensi vuonna, vaikka 4H-yhdistyksen hanke nyt päättyy. Kuva: Taneli LaineArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
