Seinäjokisen Vesa Koskisen kuivuri-investoinnin kulut pysyivät kurissa, kun uusi kuivuri rakennettiin vanhan sisään

Seinäjoen Kourassa yhden robotin lypsykarjatilaa isännöivä Vesa Koskinen on tyytyväinen kuivuri-investointiinsa.

Uudenveroinen kuivuri seisoo vanhan kuivaamorakennuksen sisällä. Kokemusta on kertynyt kahdelta syksyltä.

Investoinnissaan Koskinen tavoitteli kokonaistaloudellisesti edullisinta vaihtoehtoa. Laskelmiensa mukaan hänen ratkaisunsa maksoi vain noin kolmanneksen siitä, mitä uuden ja isomman kuivurin rakentaminen olisi maksanut.

Lähtökohtana investoinnissa oli vuonna 2003 tilalle rakennettu kuivaamorakennus, joka oli saanut seuraavana kesänä sisäänsä 1980-luvulta peräisin olevan kuivurin. Aiemmin maamiesseuran kuivurina toiminut 195-hehtolitrainen laitos alkoi kuitenkin tulla tiensä päähän.

"Kuivaamorakennus betoni- ja puuosia myöten oli kuitenkin erinomaisessa kunnossa. Tästä syystä lähdin miettimään, kuinkahan vanhan rakennuksen sisään saisi rakennetuksi uuden ja ajanmukaisen kuivurin”, Koskinen kertoo.

Rakennus mitattiin tarkkaan sekä ulkoa että sisältä. Suunnittelussa oli ohjenuorana vanhan rakenteen mahdollisimman tarkka hyödyntäminen ja purkamisen välttäminen. Tällöin kustannukset pysyisivät paremmin kurissa.

Kippikuilun päälle tehtiin kaksi 16,5 kuution vetoista siiloa lajiteltavalle kylvösiemenelle. Kuva: Visa Vilkuna

Kaapiksi suunniteltiin reilusti alkuperäistä isompaa mallia. Kun mitat oli paperilla, Koskinen otti yhteyttä kuivurivalmistajiin.

Koskinen muistelee, että kaikki kuivurikauppiaat olivat asiallisesti mukana antamassa vastauksia tavanomaisesta poikkeavaan tarjouspyyntöön.

Tarjouksia vertailtuaan hän päätyi Arskametalli Oy:n 331 hehtolitran pakettiin.

”Tarjouksissa oli luonnollisesti jonkin verran teknisiä eroja, mutta Arskan hinta vaikutti kokonaistaloudellisesti kannattavimmalta”, Koskinen toteaa.

Vanha kuivuri purettiin ja uusi koottiin neljässä päivässä. Purkutyössä oli kaksi miestä ja uuden kokoamisessa neljä. Kaappi piti koota 40 senttiä irti seinästä, jotta osat saatiin pultatuksi paikoilleen.

Valmis kokonaisuus lykättiin tunkilla seinän viereen. Jäljelle jäi vielä paljon yksin tehtävää työtä, kuten tasojen, rappusten ja putkien asennuksia.

"Tavarantoimitukset sujuivat täsmälleen aikataulun mukaan eikä toimituksista puuttunut mitään. Tämä helpotti rakentamista, kun tavaraa ei ollut tontilla liian aikaisin varottavana ja siirreltävänä eikä tarvinnut soitella puuttuvien komponenttien perään”, Koskinen sanoo tyytyväisenä.

Normaalisyksynä kuivataan noin 600–700 kuutiota viljaa.

”Tällaisen viljamäärän kuivattaminen ei puoltanut uunin vaihtamista biouuniin, etenkin kun vanhaan kuivuriin oli vaihdettu uusi kevytöljyuuni vuonna 2016”, hän perustelee.

Kippikuilun pohjaan asennettiin vaakakuljetin. Nyt täyttö sujuu aiempaa nopeammin, vaikka kuivuri on yli 130 hehtolitraa kookkaampi. Kuva: Visa Vilkuna

Koskisen tila on rehustuksen suhteen lähes omavarainen, sillä vain kivennäiset ja puolitiivisteet ovat ostotavaraa. Holsteinkarjan EKM-tuotos oli viimeisimmässä mittauksessa 10 700 kiloa.

Nurmisato korjataan kolmen kerran taktiikalla ja viljelykierrossa 3–4 nurmivuotta seuraa pari viljavuotta. Uusi nurmi perustetaan aina suojaviljaan. Navetta suunniteltu siten, että kuiva väkirehu on järkevin ratkaisu.

Tilalla on viljelyksessä 107 hehtaaria ja peltojen maalaji vaihtelee kivennäismaasta turpeeseen. Vuosittainen vilja-ala vaihtelee, mutta keskimäärin ohralla ja kauralla on noin 60–70 hehtaaria.

Kesistä ja kulloisestakin peltolohkosta johtuen viljasadot vaihtelevat 3,5–5,5 tonnin haarukassa. Koska tilalla on oma puimuri, viljaa ostetaan jonkin verran myös pystyyn. Tämän ansiosta viljaa on joka vuosi riittänyt mukavasti myyntiinkin.