Ville Lehtiniemi kuvailee puimurivanhuksen ajo-ominaisuuksia mielenkiintoisiksi. Ajomukavuus vaatii totuttelua, mutta muuten kone tottelee hyvin ja on yllättävän kevyt myös käsitellä. Kuva: Anne Anttila
Seitsemänkymppinen puimurivanhus hyrähti käyntiin 30 vuoden tauon jälkeen – katso videolta, miten kone raksuttaa
Ville Lehtiniemen hankki kotitalliinsa vuosikymmeniä käyttämättömänä seisseen Sampo 657 LP:n. Kone nasahti käyntiin kertalaakista.TilaajalleLappajärvi
Ville Lehtiniemi on vuonna 1957 valmistetun Sampo 657 LP:n kolmas omistaja. ”Tämä oli elämäni parhaimpia kauppoja. Hintalappu oli huokea ja kone ikävuosiin nähden erinomaisessa kunnossa.” Kuva: Anne AnttilaSampo 657 LP oli syntymävuotenaan 1957 oman aikakautensa ilmiö.
Pyörille nostettu puimakone sai osaltaan ristiriitaisen vastaanoton, mutta pienille, alle kaksimetrisille puimakoneille oli kuitenkin oma vankkumaton käyttäjäkuntansa.
Vuosikymmeniä myöhemmin tämä elonkerjuun ihmekone löysi uuden kodin Ville Lehtiniemen pihatallista Lappajärvellä.
”Kelpaa tätä katsella ja ihastella. Ajan patinakaan ei ole tehnyt pahojaan, vaikka aikakautensa ylpeyden aihe on seissyt samoilla rattaiden sijoillaan noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Onneksi latolöytö on saanut olla säältä suojassa ja tietääkseni muutenkin hyvässä hoidossa. Jopa renkaissa on pidetty ilmaa.”
”Kelpaa tätä katsella ja ihastella. Ajan patinakaan ei ole tehnyt pahojaan, vaikka aikakautensa ylpeyden aihe on seissyt samoilla rattaiden sijoillaan noin kolmenkymmenen vuoden ajan.”
Vanhojen vehkeiden harrastajana Lehtiniemi myöntää olevansa hieman yllättynyt, että puimurivanhus on pysynyt kasassa.
”Kyseinen malli ei ollut esimerkiksi pelleiltään ihan kestävimmästä päästä, mutta tässä yksilössä jopa ulkokuori on pysynyt muutamaa ryppyä lukuun ottamatta lähes entisellään.”
Harmaa metallikoppa on edelleen katseenkestävä, samoin kuin hyvässä iskussa oleva leikkuupöytä.
”Onhan tämä näppärän näköinen kampe. Vain hihnat ovat hieman rispaantuneet, mutta näillä puintimäärillä en lähde niitä kuitenkaan vaihtamaan. En ainakaan vielä”, Lehtiniemi pohtii.
Masinisti Lehtiniemi on silmin nähden ylpeä vuoden takaisesta hankinnastaan.
”Koneitahan ei ole koskaan liikaa, joten vapaa-ajat kuluvat myynti-ilmoituksia selaillessa. Myynnissä oleva puimurivanhus herätti heti kiinnostukseni, sillä hintalappu oli ’vain’ muutaman satasen ja kohde sijaitsi naapurikylällä. Ajattelin, että käyn vilkaisemassa ja jos kaupat tulee, niin ainakaan hinnan puolesta en putoa korkealta”, Lehtiniemi kertaa.
Nähtyään hyvin pidetyn koneen Lehtiniemestä tuli samantien leikkuupuimurin onnellinen omistaja.
”Kohtasin ensiluokkaisen yksilön, joten näitä kauppoja en halunnut jättää väliin. Toki puimuri oli maatalouskoneena vieras. En omista peltoa, enkä ollut koskaan edes käsitellyt kyseistä härveliä, mutta mielenkiinto syrjäytti kuitenkin ennakkoluulot.”
”Alkuunsa Sampo ostettiin tositoimiin ja tietämäni mukaan sillä puitiin jopa rahtia.”
Lehtiniemi on ammatiltaan koneasentaja, joten hän taitaa tarpeen tullen haastavimmatkin huolto- ja korjaustoimet.
”Ammatti tukee harrastusta ja päinvastoin. Toki puimurivanhuksen kohdalla työkalupakkia ei ole tarvinnut paljon availla, sillä yksilö oli myös toimintakunnoltaan todella hyvä. Vaihdoin vain koneeseen öljyt ja ostin uuden akun. Lopuksi näpsäsin moottorin roplattamaan. Vanhuksen työkuntokin oli kohdillaan, joten entisillä säädöillä kävin pyörähtämässä myös tuttavan viljapellolla. Muutaman aarin puin kauraa ja jälki oli todella hyvä”, Lehtiniemi kuvailee.
”Vanhuksen työkuntokin oli kohdillaan, joten entisillä säädöillä kävin pyörähtämässä myös tuttavan viljapellolla. Muutaman aarin puin kauraa ja jälki oli todella hyvä.”
Lehtiniemi arvelee olevansa puimurivanhuksen kolmas omistaja.
”Alkuunsa Sampo ostettiin tositoimiin ja tietämäni mukaan sillä puitiin jopa rahtia.”
Latolöytö oli tällä kertaa erittäin palkitseva.
”Olihan se jo kokemuksena ainutlaatuista, kun sain vuosikymmeniä "levänneen" koneen kertaraapaisulla hyrisemään.”
Liikkeelle lähtö oli oma jännitysnäytelmänsä, sillä Lehtiniemi ei ollut koskaan ajanut minkäänlaista leikkuupuimuria.
”Vuoden 1957 Sampo on hyvin monimuotoinen ja mekaaninen laite, joten ensimmäinen ajokerta oli täysin uuden opettelua. Ergonomia on edelleen hieman hakusessa, mutta muuten vuoden 1957 vanhus kääntyy näppärästi ja on muutenkin yllättävän kevyt ajettava. Kyllä tällä elonkorjuu luonnistuu, jos olisi vain mitä korjata.”
Sampo 657 LP, vuosimallia 1957 oli aikoinaan elonkorjuun ihmekone. Kokonsa puolesta itsekulkeva leikkuupuimuri soveltui erinomaisesti muun muassa avo-ojitetuille sekä kapeasarkaisille pelloille. Kuva: Anne AnttilaSampo-Rosenlew oli alunperin ainoa suomalainen leikkuupuimurimerkki. Sen valmistaminen alkoi Porin Konepajassa vuonna 1956.
Alkuunsa puimuri kulki Sampo-nimellä. Ensimmäistä puimurimallia Sampo 657 LP:tä valmistettiin vuosina 1956-1967.
Moottorina oli aluksi VW-teollisuusmoottori ja myöhemmin Perkins.
Puimurit olivat alkuvuosina harmaita, mutta vuonna 1960 väri vaihtui keltaiseksi.
”Muutamalla satalappusella onnistuin löytämään todellisen helmen. Aikoinaan kyseinen puimurimalli oli jo näpsäkän kokonsa takia hyvin suosittu. Ja ei hintalappukaan ihan halvimmasta päästä ollut. Sen ajan rahassa Sampo on vaihtanut omistajaa 1 090 000 markalla”, Lehtiniemi tietää kertoa.
Vanha hinnasto kertoo, että puimureita ei saanut ennen vanhaankaan vain kiittämällä. Kuva: Anne AnttilaLehtiniemi ei näe tarvetta puimurivanhuksen entisöintiin, mutta edessä on kuitenkin pienimuotoista huoltoa.
”Suurempaa ei voi edes ajatella, sillä varaosat kyseisen ikäkauden vehkeeseen ovat hakusessa. Onneksi kelakammion päällä hyrisee volkkarin moottori, joten tarvittaessa ainakin kuplan koneita löytyy kohtalaisen vaivattomasti. Lisäksi Sampoon soveltuu pikku-Valmetin hydrauliikka, joten tämä pelastaa paljolta. Loput ongelmat ratkotaan oman luovuuden voimin”, Lehtiniemi toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
