Maisemanhoitoalueiden määrän pelätään vähenevän merkittävästi tukikelpoisen alan pienemisen seurauksena. Jatkossa alueita arvioidaan muun muassa sen mukaan, pystyvätkö eläimet laiduntamaan alueella ja onko laitumen tuotto riittävä. Pois rajataan esimerkiksi kalliot, varvikot ja hietikot tai märät alueet, joita eläimet eivät laidunna.
Jos alue, jonka hoidosta korvausta maksetaan, jää hyvin pieneksi, sen hoitaminen laiduntavien eläinten avulla ei enää välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa. Tällöin alueen hoitaminen saattaa päättyä kokonaan.
Katselmukset maisemanhoidon sopimusalueilla ovat käynnissä Ely-keskuksissa ja ne jatkuvat ensi vuonna.
Tämän kesän käyntien perusteella hylkäämisen partaalla on jo satoja hehtaareita, kertoo johtava asiantuntija Leena Aarikka Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.
Etenkin saaristossa on paljon alueita, jotka ovat karuja, paljon jäkälikköä, varpuja ja kallioita.
”Niiden joukossa on kuitenkin myös esimerkiksi hienoja pieniä niittyjä ja ketoja, muun muassa kallioketoja, joiden elinehto umpeen kasvun välttämiseksi on laidunnus. Pelko on, että sellaisiakin aloja jää pois, kun sopimuksesta saatava korvaus ei kata kustannuksia. Kyse on usein vuokramaista, kuten Metsähallituksen alueista. On kallista kuljettaa ja käydä valvomassa eläimiä saarissa.”
Lähes kaikkiin sopimuksiin tulee ainakin pieniä tarkennuksia, toteaa Maaseutu- ja energiayksikön päällikkö Timo Lehtiniemi Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta.
”Alat tulevat kyllä pienenemään, mutta enempää on vaikea sanoa vielä. Katsotaan, miten yhteinen linja muodostuu.”
Aarikan mukaan ohjeistus alojen katselmuksiin ovat varsin vahva, eikä tulkinnoille ole jätetty juurikaan varaa.
Maisemia hoitavia lampaita uhkaa tilanteessa työttömyys ja hoidettavia kohteita pusikoituminen.
”Uusi rajaus on vaarassa romahduttaa monessa kohteessa vuosikymmenien työn. Pensoittuminen ja ruovikoituminen on nopeaa. Se alkaa heti ja tapahtuu parissa vuodessa, jos hoitoa ei ole”, kuvailee luonnonsuojelun erityisasiantuntija Hannu Tikkanen Metsähallituksesta.
”Tilanne on katastrofaalinen, jos muutoksia nykyiseen linjaukseen ei saada.”
Uhatuimpina Tikkanen pitää etenkin karujen alueiden luontotyyppejä ja rantojen linnustoa.
Hän on ollut elyn tarkastajien mukana joissakin kohteissa ja kertoo myös näiden hyvin tiedostavan hankalan tilanteen.
”Mikäli muutosta nykylinjaukseen ei saada, avuksi tarvitaan pikaisesti kansallinen järjestelmä, jollaisen luominen tuskin on helppoa tässä taloustilanteessa”
WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela pohtii, sopiiko nykyinen rahoitusjärjestelmä parhaiten käyttötarkoitukseensa.
”Olen huolissani sen perusteella, mitä kentältä kuuluu. Kyse on yhteisestä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Pitäisi päästä pikaisesti sopuun siitä, miten asia hoidetaan. Jos lammaskatraista luovutaan, sitä on vaikea peruuttaa.”
Hän muistuttaa, että maisemanhoito on kytköksissä luonnonlaidunlihan tuotantoon.
”Lihantuotannosta on paljon yhteiskunnallista keskustelua ja meidän tulisi sitä vähentää sekä siirtyä ympäristöystävällisiin vaihtoehtoihin. Luonnonlaidunlihan tuotanto vaalii luonnon monimuotoisuutta. Nyt vedetään sen suhteen vähän eri suuntaan. Tavoitteen pitäisi olla yhteinen.”