Punahilkka selättää bulkkiherukan ja havittelee brändiherkuksi
Vanhastaan herukkaa pidetään lähinnä happamana ja halpana mehumarjana, jota ostetaan ämpärikaupalla. Kotimaisella punaherukalla on mahdollisuus olla jotain paljon parempaa.
Pystykasvatetun herukan oksat leikataan niin, että ne taipuvat sopivasti alaspäin ja tuottavat mahdollisimman hyvin marjoja. Kuva: Pasi LeinoRanskassa, Hollannissa ja Saksassa herukka on arvostettu konditoriatuotteiden koriste ja lihatiskien somiste, kertoo tutkimusprofessori Saila Karhu Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
”Lisäksi herukoita myydään pienissä rasioissa, ja kilohinta on kymmenkertainen ämpärimarjaan verrattuna.”
Myös Suomessa rasioissa myytäville kotimaisille herukoille on kysyntää välipalojen ja kasvispirtelöiden suosion kasvaessa, Karhu uskoo.
Suomalaiselle puhtaasta luonnosta ja vedestä voimansa saaneelle herukalla on mahdollisuus menestyä myös ulkomailla.
”Tämä pitää osata brändätä oikein jopa alueellisesti. Voitaisiin myydä vaikka Pohjanlahden punaherukkaa.”
Karhun vetämän tutkimuksen tavoite onkin jalostaa puna- ja valkoherukasta arvostettu tuoremarja.
Luken puutarhatutkimuksen toimipisteessä Piikkiössä kasvaa Punahilkan lisäksi Piikkiön Helmeä ja Lepaan Valkeaa. Joukossa on myös yksi vielä nimeämätön punaherukka.
Idea on niin sanottu pystykasvatusmenetelmä.
Herukoiden varret tuetaan kepeillä aitaa vasten. Oksia leikataan, jotta oksat taipuvat sopivasti alaspäin ja tuottavat mahdollisimman hyvin marjoja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
