Ruokavirasto kommentoi sikatilan valvontaraportin tietojen päätymistä lehteen: ”Tiedon luovutuksessa on iso kouluttamisen paikka myös kunnissa”
Ruokaviraston jaostopäällikkö Anne Woivalin pitää tärkeänä, että myös eläinsuojeluvalvonnan kohteena olevien asiakkaiden oikeusturvasta puhutaan.Tilaajalle
Eläinsuojeluvalvonnan raportista tulee luovutettaessa peittää kaikki, mikä ei ole julkista. Kuvan sikala ei liity tapaukseen. Kuva: Ari NakariEläinsuojeluvalvonnan raportoinnissa ja valvonnan tietojen luovuttamisessa esiintyy isoja eroja, myöntää jaostopäällikkö Anne Woivalin Ruokavirastosta.
”Siinä on iso kouluttamisen paikka myös kunnissa. Valitettavasti näistä välillä opitaan vasta kokemuksen kautta.”
MT pyysi Woivalinia kommentoimaan sikatilan tapausta, jossa valvontaeläinlääkärin hyödyntämät Sikava-terveydenhuoltokäyntien kirjaukset päätyivät valvontaraportin mukana tiedonluovutuksella maakuntalehden käyttöön alle kuukauden kuluttua valvonnasta.
Lehti julkaisi valvontapöytäkirjan otteita ja terveydenhuoltokäyntien kirjauksia hyvin yksityiskohtaisesti, mistä on koitunut harmia valvotun tuottajan perheelle.
Yksittäisen tapauksen kommentoiminen on hankalaa, mutta yleisellä tasolla Woivalin korostaa, että tiedon luovuttajan on tärkeää ymmärtää vastuunsa. Luovutettavasta raportista tulee peittää kaikki, mikä ei ole julkista.
”Olen oppinut siihen, että älä luovuta mitään sellaista tietoa, mitä ei tarvitse luovuttaa. Melkein aina eläinsuojeluongelmiin sisältyy muun muassa terveys- tai rahahuolia, jotka esimerkiksi ovat aina salassa pidettävää aineistoa.”
Vahva ohjeistus on myös, ettei keskeneräisten tapausten raportteja luovuteta tietopyynnöillä. Mikäli asiasta on tehty tutkintapyyntö poliisille, se on kesken.
Poliisitutkinnan keskeneräisyys ei kuitenkaan automaattisesti estä tietojen luovutusta. Yleensä syynä tiedon luovutuksesta kieltäytymiseen ovat asiat, joiden salassapitoon löytyy perusteet julkisuuslaista.
”Pitäisi tarkkaan miettiä, mitä kaikkea voi kertoa, ja mitä ylipäätään on tarpeen kertoa. Ihmiset eivät tarvitse kaikkia ikäviä yksityiskohtia, vaikka toimittaja kokisikin aiheen meheväksi.”
Woivalin nostaa esiin myös toimittajan vastuun saamansa tiedon käyttäjänä.
”Pitäisi tarkkaan miettiä, mitä kaikkea voi kertoa, ja mitä ylipäätään on tarpeen kertoa. Ihmiset eivät tarvitse kaikkia ikäviä yksityiskohtia, vaikka toimittaja kokisikin aiheen meheväksi.”
Kokenut valvontaeläinlääkäri pitää tärkeänä, että myös eläinsuojeluvalvonnan kohteena olevien asiakkaiden oikeusturvasta puhutaan. ”Sen ei pidä jäädä huomioimatta.”
Hän muistuttaa myös, että valvonnan pöytäkirjoilla ja niiden kirjausten tarkkuudella on iso merkitys esimerkiksi oikeuskäsittelyissä.
”Silloin siellä on oltava kaikki, millä on merkitystä, mutta se kaikki ei ole julkaistavaa materiaalia.”
Artikkelia täsmennetty 16.4. klo 17.15.
Tekstissä luki Woivalinin kommentissa, että luovutettavista raporteista tulee peittää kaikki, mitä ei voi julkaista. Oikea muotoilu on, että raportista on peitettävä kaikki, mikä ei ole julkista.
Tarkennettu myös, että poliisitutkinnan keskeneräisyys ei automaattisesti estä tietojen luovutusta. Yleensä syynä tiedon luovutuksesta kieltäytymiseen ovat asiat, joiden salassapitoon löytyy perusteet julkisuuslaista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
