”On muistettava olla itselle armollinen ja lakattava vertaamasta omaa tapaansa pitää tilaa muihin”, Aki Syrjälä sanoo. Kuva: Taina Renkola
Maidontuottaja sinnitteli, kunnes keho petti: Puhuminen vaikeista asioista auttoi toipumaan työuupumuksesta
Ähtäriläisen maidontuottajan Aki Syrjälän oireiden syyksi paljastui työuupumus, jonka seurauksena elämänarvot oli pantava uuteen järjestykseen.Ähtäri
Ähtäriläisellä Aki Syrjälällä on noin 70 lehmää ja nuorkarja päälle. Lypsyn hoitaa robotti. Kuva: Taina RenkolaSyö, nuku, liiku. Älä vertaa itseäsi muihin, ole itsellesi armollinen. Vaikeneminen ei ole kultaa, vaan vaikeista asioista kannattaa ja pitää puhua.
Noiden asioiden varaan ähtäriläinen maidontuottaja Aki Syrjälä, 36, rakentaa nykyistä elämäänsä. Sen entisen työuupumus kampitti noin seitsemän vuotta sitten.
Takana oli iso navettainvestointi, kun tilalle oli rakennettu muutama vuosi aikaisemmin yhden robotin pihatto. Töitä tehtiin lähes kellon ympäri ja pikkulapsiarjesta koitettiin puolison kanssa selvitä.
Syrjälä sinnitteli vähillä yöunilla, kunnes eräänä iltana hän ymmärsi tarvitsevansa apua.
”Tajusin, ettei minulla ole ollut erektiota enää pitkään aikaan. Herätti konkreettisesti, ettei kolmikymppisen tilanne voi olla tällainen.”
Syrjälä otti yhteyttä työterveyshuoltoon. Fyysisen vaivan syyksi paljastui työuupumus. Siitä toipuminen on ollut pitkä tie.
”On itsestä kiinni, suostuuko apua ottamaan vastaan.”
Vuonna 2016 Syrjälä oli yhdeksän viikkoa sairauslomalla. Kokonaan tilan töistä ei pystynyt irrottautumaan, vaikka tilalla oli puolipäivänen työntekijä, lomittajia ja omat vanhemmat apuna.
”Lomittajien kanssa täytyi pitää palavereita ja olla vastuussa tilan hoidosta.”
Seuraavana vuonna tuli avioero. Syrjälä jäi yksin pyörittämään tilaa, joka oli laajennettu tarjoamaan töitä kahdelle.
Syrjälä selvisi. Se vaati kuitenkin muutoksia tilan töiden järjestelyissä mutta ennen kaikkea omassa suhtautumisessa työhön ja elämään.
Yksi tärkeä etappi olivat työterveyslääkärin sanat: ”Mitä mukavaa olet tehnyt nuorena, tee sitä nyt.”
Syrjälä alkoi jälleen liikkua luonnossa ja kaivoi sukset esiin.
”Hiihtelin järven jäällä ja mietin, että näinkin elämässään voi tehdä.”
Liikunnan lisäksi Syrjälä turvautui ulkopuoliseen keskusteluapuun. Sitä on hänen mielestään hyvin tarjolla.
”On itsestä kiinni, suostuuko apua ottamaan vastaan.”
Esimerkiksi keväällä 2018 hän sai työnojausta osana maatilayrittäjien hyvinvointihanketta Hymyä. Mielenterveyden ensiapukurssi viljeljöille on sekin käyty.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Välitä viljelijästä -projektin kautta tuli ostopalveluseteli, jonka Syrjälä käytti psykoterapeutin palveluiden ostamiseen. Lisäksi hän kävi kolme vuotta Kelan tukemassa psykoterapiassa, joka loppui viime syksynä.
Vaikeista asioista keskustelemisen nousee Syrjälän puheissa tämän tästä esiin. Hän on vuosien varrella kertonut avoimesti tilanteestaan eikä ole hävennyt työuupumustaan.
Puhuminen ei kuitenkaan ole helppoa, Syrjälä myöntää. Vaikenemisen kulttuuri on syvällä suomalaisen maaseudun miehen sielussa.
Syrjälästä tuntuu, että tunteista ja vaikeista asioista puhuminen on naisille helpompaa ja sallitumpaa. Tunteistaan puhuvaa miestä pidetään heikkona eikä suuta avata ainakaan selvin päin.
Asiat onneksi muuttuvat, kun niitä muutetaan. Syrjälä esimerkiksi puhuu lastensa kanssa avoimesta kaikesta. Esimerkiksi isän uupumusta ei ole salattu.
Pelkkä puhuminen ei työuupunutta auta, jos työpaikalla mikään ei muutu. Yksin yrittävänä Syrjälä käyttää paljon urakoitsijoita. Omat traktorit ovat edelleen ne samat kolme kuin vuonna 2009, jolloin tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos.
Yhden robotin pihatossa työskentelee osa-aikainen työntekijä. Toinen osa-aikainen huolehtii lehmien ruokinnasta. Lisäksi Syrjälän vanhemmat osallistuvat tilan töihin edelleen, mistä mies on silmin nähden kiitollinen.
”On muistettava olla itselle armollinen ja lakattava vertaamasta omaa tapaansa pitää tilaa muihin.”
Puuvenesoutu on Aki Syrjälän ja hänen naisystävänsä yhteinen harrastus. Kuva: Taina RenkolaNykyään Syrjälä pitää huolen siitä, että syö, nukkuu ja liikkuu riittävästi. Hän nukkuu 8–10 tuntia entisen 4–5 sijaan, toki sesonkiaikana uni saattaa jää hieman niukemmaksi.
Liikuntaa hän harrastaa monipuolisesti mutta rennolla otteella. Syrjälä pyöräilee ja harrastaa puuvenesoutua yhdessä naisystävänsä kanssa.
Monen työuupuneen piirteisiin kuuluu ylitunnollisuus, niin myös Syrjälän. Tällaiselle ihmiselle liikunnastakin saattaa tulla suorittamista. Pitkän työpäivän jälkeen ei pidä pakottaa itseään lenkille, jos keho ei jaksa.
”Tahallaan hukkasin aktiivisuusrannakkeen.”
Syrjälä antaa kaksi vinkkiä, jotka auttavat huomaamaan, onko työ ottanut elämässä liian suuren roolin.
Ensinnäkin kannattaa pysähtyä kuulostelemaan, onko itselle tullut kremppoja, joita omanikäisellä ei vielä pitäisi olla tai onko vaivoja tullut lähiaikoina kosolti lisää.
Toinen vinkki on vanhasta luopuminen. Kun ottaa elämäänsä jotain uutta, olipa se sitten työhön liittyvää tai uusi harrastus, niin jotain pitää malttaa jättää pois. Vuorokaudessa on aina aikaa rajallisesti.
Aki Syrjälän lapset päättävät aikanaan itse, haluavatko jatkaa kotitilaa vai tehdä työkseen jotain muuta. Kuva: Taina RenkolaNyt Syrjälä miettii tilansa tulevaisuutta oman jaksamisensa kannalta. Onko edelleen järkevää yrittää yksin vai kenties miettiä yhteistyötä lähitilojen kanssa?
Sen eteen hän ei aja itseään loppuun, että joku omista lapsista jatkaisi joskus tilaa. Lapset tekevät aikanaan omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan.
- Osaston luetuimmat
