Tarjolla kirvoja, kirppoja ja kääriäisiä – kasvustoissa on aina tuholaisia kesästä riippumatta

Kasvukauden alkuun on vielä matkaa, mutta tuhohyönteiset ovat yllättävän ajankohtaisia. Antoihan LukeKasKas-palvelu ensimmäisen tuomikirvaennusteensa jo tammikuun lopussa.

Tuomikirva on viljojen yleisin kirva. Vuosittaisen talvimunaennusteen mukaan riski sen aiheuttamille tuhoille painottuu ensi kasvukaudella Keski-Pohjanmaalta Pohjois- ja Etelä-Karjalaan ulottuvalle vyöhykkeelle.

Kotimainen tuomikirvakanta saa vuosittain täydennystä kaukokulkeumana eteläisten ja kaakkoisten ilmavirtausten mukana tulevista kirvoista.

”Kasvukauden alussa tuomikirva on vakiotarkkailtava”, sanoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Erja Huusela.

Kirvoja tulee joka vuosi useaan otteeseen heti toukokuusta lähtien. Kasvin kannalta kriittistä on, missä vaiheessa kasvua ne ovat tuholaisten iskiessä.

Mikäli viljat eivät ole vielä taimella, kirvat hakeutuvat muualle.

”Orastumis- ja versontavaiheessa viljat ovat herkimmillään ja mahdolliset tuhot suurimpia. Kun viljat jo pidemmällä kehityksessään, tuhoriski pienenee ja torjuntakynnys nousee.”

Härkäpapupiilokas on vakiinnuttanut asemansa Suomessa, Huusela kertoo. Kuoriaisen toukkien tekemiä vioituksia on löytynyt muun muassa kylvösiemeniä kunnostettaessa ja Ruokaviraston siemenlaboratorion ottamista näytteistä.

Vioitusten määrä voi vaikuttaa itävyyteen ja tuholaisten leviämiseen, Huusela sanoo.

Härkäpapupiilokas vaatii menestyäkseen lämpimät olosuhteet, joten ensi kesä näyttää, miten kuoriaisen käy.

”Lukella ei ole meneillään varsinaista tutkimusta härkäpapupiilokkaasta, mutta tilannetta seurataan ja havainnoista ollaan kiinnostuneita.”

Suomessa ei ole hyväksyttyjä valmisteita härkäpapupiilokkaan torjumiseen. Ruotsissa on, mutta niiden tehosta on saatu hyvin vaihtelevia tuloksia, Huusela kertoo.

Härkäpapupiilokas on hankalasti torjuttava. Kemialliset kosketusvaikutteiset aineet eivät tehoa siemenen sisällä eläviin toukkiin. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että härkäpapu kukkii ja tuottaa palkoja pitkään. Näin torjunnan ajoittaminen juuri oikeaan aikaan on hankalaa.

Härkäpapupiilokas on Huuselan mukaan todennäköisesti ongelma siellä, missä härkäpapua viljellään runsaasti eli Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Hämeessä.

Ruokavirasto löysi vuosi sitten helmikuussa kylvösiemenen siemensertifiointia varten tarkastettavaksi toimitetusta hernenäytteestä myös yhden hernepiilokaskuoriaisen ja toukkien tekemää vioitusta.

Hernepiilokas löytyi näytteestä, joka oli peräisin kesällä 2021 Etelä-Pohjanmaalla olleen siemenviljelyksen sadosta. Uusia havaintoja lajista ei ole tullut.

Hernepiilokas on härkäpapupiilokasta eteläisempi laji, joka ei meillä menesty hyvin, Huusela toteaa.

Toisen herneen tuholaisen eli hernekääriäisen riski sen sijaan kasvaa koko ajan, koska hernettä viljellään vuosi vuodelta enemmän.

”Tuholaiset yleistyvät viljelyn yleistyessä”, Huusela tiivistää.

Hernekääriäinen on tyyppiesimerkki tuholaisesta, joka siirtyy edellisvuoden hernepellolta seuraavalle, jos se on riittävän lähellä ja torjunnasta ei ole huolehdittu.

Öljykasvien riesana oli viime syksynä todella runsaasti juovakirppoja. Mikäli kirpat ovat talvehtineet hyvin, niiden aiheuttamat ongelmat saattavat olla edessä tulevalla kasvukaudella, Huusela sanoo.

Kevään olosuhteet ratkaisevat, miten iso tai pieni kirppaongelma lopulta on. Jos kasvit ehtivät taimettua hyvin ennen tuholaisten tuloa, ne todennäköisesti selviävät suhteellisen hyvin.

Hernepiilokas ja gammayökkönen ovat viime vuosien tulokkaita. Mitä tulee seuraavaksi?

Uusia rajanylittäjiä ei Huusela nimeä, sillä meillä kevätkylvöiset kasvit ovat eteläisempiä maita yleisempiä, ja tuholaisten lajistokoostumus siksi erilainen.

”Yllätyksiä voi toki aina tulla. On monen tekijän summa, mitä tuholaisia kulloinkin esiintyy ja kuinka paljon. Jos hyönteisille ei ole ravintoa tarjolla, ne siirtyvät muualle.”

Jotain tuholaisia on aina keleistä riippumatta, Huusela muistuttaa.

Kasvustoja on syytä aina tarkkailla, jotta viljelijä tietää lohkokohtaisen tilanteen ja voi ryhtyä torjuntatoimiin juuri oikeaan aikaan.

Huusela kannustaa ottamaan käyttöön LukeKasKas-palvelun, joka tiedottaa ajankohtaisista kasvinterveysasioista: siitä, mitä on havaittu ja mitä kannattaa torjua.