Mikrovakuutukset nostavat kehitysmaiden viljelijöitä ilmastoahdingosta – Suomi ei ole rahoittajien joukossa

Kehitysmaiden viljelijöitä autetaan sopeutumaan ilmastonmuutokseen myöntämällä heille mikrovakuutuksia sadon menetyksen varalta.

"Viljelijöillä on mahdollisuus ottaa halpa vakuutus pahan päivän varalle", kertoo tiimijohtaja Fabio Bedini YK:n alaisesta Maailman ruokaohjelmasta (WFP).

MT haastatteli häntä Katowicen ilmastokokouksessa tiistaina.

Vuonna 2017 kuivuus koetteli vakuutuksen ottaneita. Mukana oli 57 000 viljelijää, joista 30 000 sai vakuutuskorvauksia. Viljelijät olivat ottaneet tuettuja vakuutuksia miljoonan dollarin edestä, mutta korvauksiin kului 1,5 miljoonaa dollaria.

Bedinin mukaan mikrovakuutuksia rahoittavat muun muassa Britannia, Saksa, Sveitsi, Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Kanada. Suomi ei ole joukossa mukana.

Tänä vuonna vakuutusten piirissä on noin 100 000 viljelijää liki kahden miljoonan dollarin rahoituksella. Bedinin mukaan ensi vuodelle summa näyttäisi kasvavan seitsemään miljoonaan dollariin.

Tarkoitus on, että vuonna 2020 ohjelma tavoittaa ainakin 500 000 kotitaloutta eli miljoonia ihmisiä.

Kehitysavun yleinen ongelma on avun saapumisen hitaus. Katastrofi on jo tapahtunut ja ihmisiä kuollut nälkään sen seurauksena.

WFP:n ohjelmissa avun tarvetta pyritään ennakoimaan satelliiteilla ja sääennusteilla, jolloin nähdään, mille alueille on odotettavissa pahaa kuivuutta tai luonnontuhoja. Silloin rahaakin voidaan vapauttaa ennakoivasti ja tuhoja kenties lieventää.

Mikrovakuutuksissa poikkeuksellista on myös se, että rahat menevät suoraan viljelijöille eikä valtiolle. Viljelijävakuutukset ovat kokeilussa kuudessa Afrikan valtiossa, mutta mukaan otettavien maiden määrä kasvaa.

Vakuutuksen ottaneita viljelijöitä koulutetaan ja heiltä edellytetään toimia satomenetysten riskin minimoimiseksi. Hyvinä satovuosina heitä kannustetaan vaihtamaan viljeltäviä lajikkeita ja investoimaan esimerkiksi lannoitteisiin ja kastelujärjestelmään.

Sadon tuhoutuessa viljelijöiden ei vakuutuksen ansiosta tarvitsekaan myydä eläimiään tai koneitaan pois. Parhaimmillaan viljelijät nousevat pois köyhyysloukusta, mikä ehkäisee muun muassa ilmastonmuutoksen kiihdyttämää pakolaisuutta.

Lisäksi WFO:n keinot lisäävät naisten osallistumista viljelyyn ja tarjoavat siten heille elinkeinon. Bedinin mukaan mikrovakuutusten ottajista jopa puolet on naisia.

Yksityistä rahaa on käytettävissä mikrovakuutuksiin toistaiseksi vähän.

Bedini arvelee, että auttamishaluisten länsimaalaisten on helpompi osallistua "lahjoita kehitysmaan asukkaalle vuohi" -tyyppisiin hyväntekeväisyystempauksiin kuin mieltää, miten mikrovakuutukset toimivat.

Mikrovakuutukset ovat WFO:n apukeinopaletissa vain pieni osa. Iso osa ilmastorahoituksesta menee suoraan kriisiapuun nälkäänäkevien ruokkimiseksi ja vedensaannin turvaamiseksi.

Pariisin ilmastosopimuksessa vauraat valtiot sitoutuivat lisäämään ilmastorahoitustaan tuntuvasti köyhemmille, kurjuuden koettelemille maille. Pakolaistulvan hillitseminen ja hiilen sitoutuminen kehitysmaiden viljelmiin ja metsiin palvelee myös lahjoittajia.