Tuottajahinnat nousisivat tuntuvasti EU:n Pellolta pöytään -strategialla

EU:n Pellolta pöytään -strategia voisi toteutuessaan nostaa tuottajahintoja merkittävästi. Osalla tuotteita tuotanto kuitenkin laskisi niin paljon, ettei hinnannousu korvaisi määrän laskua ja tulovaikutus jäisi viljelijän kannalta negatiiviseksi.

Strategian vaikutuksia käsiteltiin keskiviikkona Maataloustieteen päivillä Helsingissä.

EU:n komissio julkaisi Pellolta pöytään -strategiansa vuonna 2019. Se pyrkii muuttamaan koko ruokajärjestelmää kestävämmäksi, ei ainoastaan maataloutta.

Strategiassa on tavoitteina muun muassa vähentää kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ja riskiä 50 prosenttia. Ravinnehävikki on puolitettava ja lannoitteiden käyttöä vähennettävä 20 prosenttia. Luomutuotannon halutaan kattavan 25 prosenttia kaikesta unionin maataloustuotannosta vuoteen 2030 mennessä.

Tavoitteita ei oteta juurikaan huomioon EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa kaudella 2023–2027, tutkija Juho Valtiala Luonnonvarakeskuksesta (Luke) toteaa.

”Niiden sisällyttäminen politiikkaohjaukseen tapahtunee EU:n tulevalla rahoituskehyskaudella, joka ajoittuu vuosille 2028–2034.”

Tutkijat arvioivat, että tavoitteisiin voisi olla mahdollista päästä 2040-luvun lopulla eli runsaan 20 vuoden sisällä.

Suomessa tavoitteiden saavuttaminen vaatisi huomattavia muutoksia nykyisiin tuotantomenetelmiin, mikä edellyttää niin markkina- kuin politiikkaohjausta.

Komission strategia on ollut vastatuulessa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on horjuttanut maailman ruokaturvaa. Siten suuri muutos EU:n ruokajärjestelmään on nähty riskinä.

EU:n parlamentti äänesti strategiaan kytköksissä olevan kasvinsuojeluaineasetuksen nurin.

Tutkijat toteavat, että strategian tavoitteet ovat osin vaillinaisia. Ei ole täysin selvää mitä mitataan ja mihin verrataan, tai miten tavoitteet jakautuvat eri jäsenmaiden kesken.

Markkinatutkimusta tekevän Reinu econ -yrityksen Kyösti Arovuori on tutkinut kuinka Pellolta pöytään strategia vaikuttaisi Suomeen. Arovuoren tutkimusta esitteli keskiviikkona Aalto-yliopiston tutkija Johannes Piipponen.

Oletuksena on, että tavoitteisiin pääsemiseksi lypsylehmien määrä laskisi Suomessa 12 prosenttia, muiden nautojen 17, sikojen määrä 14 ja siipikarjan 15 prosenttia.

Viljan tuotantomääriin laskun arvioidaan olevan 3–15 prosenttia skenaariosta riippuen.

Kun tuotanto vähenee, tuottajahinnat nousevat. Se ei kuitenkaan vielä kerro, mitä lopulta viljelijälle jää käteen.

EU:n tutkimuskeskus JRC:n koko EU-alueelle tekemien arvioiden mukaan viljan hinnat nousisivat keskimäärin 8 prosenttia. Viljamäärä laskisi JRC:n mukaan 11 prosenttia. Kustannukset alenisivat hiukan. Tulovaikutus menisi negatiiviseksi, koska tuotantomäärän lasku olisi suurempi kuin hinnannousu.

Kotieläintuotannossa EU:ssa lihantuotannon tulot tuottajalle paranisivat, sillä noin 15 prosentin tuotannon lasku toisi JRC:n mukaan hintoihin 17–41 prosentin nousun.

Maidon tuotanto EU:ssa vähenisi 12 prosenttia, mutta hinta nousisi vain kaksi prosenttia. Tulovaikutus jäisi silloin 10 prosenttia miinukselle, kun hinnannousu ei kykene kompensoimaan tuotantomäärän laskua.

Yhdysvaltojen maatalousministeriö Usda on arvioinut, että keskimäärin tulovaikutus on viljelijöille negatiivinen, jos EU lähtee toteuttamaan strategiaa yksin. Mitä laajemmin maailmalla siirryttäisiin samankaltaiseen tuotantoon, sitä parempi EU-viljelijöille. Samat vaatimukset tuontiruualle auttaisivat huomattavasti viljelijöitä.

Suomessa Pellosta pöytään -strategian tuotantovaikutukset jäävät arviolta EU:n keskimääräisiä muutoksia pienemmiksi, Arovuoren tutkimuksessa todetaan.

Se johtuu siitä, että etenkin kotieläintuotanto on Suomessa laajaperäisempää verrattuna esimerkiksi Irlantiin, Hollantiin ja Tanskaan.

Vaikutuksia pienentävät suuri nurmiala ja toisaalta se, että Suomessa tuotetaan viljaa yleensä kysynnän ylittävä määrä. Siten luomutuotannon kasvun ja vilja-alan laskun markkinavaikutukset jäävät maltilliseksi.

Tällöin laajaperäisempään tuotantoon perustuvan kotimaisen maatalouden suhteellinen kilpailukyky EU:n sisämarkkinoilla vahvistuu.

Vaikutusanalyysin mukaan Pellosta pöytään -strategia johtaisi EU:n elintarvikeviennin laskuun ja tuonnin kasvuun.

Jos tavoitteisiin halutaan päästä, tarvitaan politiikkaan huomattava muutos, Valtiala sanoo. ”Myös ruuan kulutusta on muutettava politiikalla.”

Lukessa on tehty kolme vaihtoehtoista kehityspolkua, joilla tavoitteisiin voisi päästä.

Ensimmäinen on tiukan ohjaamisen vaihtoehto, jossa kasvinsuojeluaineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttöä rajoitetaan tiukasti. Samalla esimerkiksi viherlannoitus voisi tulla pakolliseksi.

Toisessa polussa sen sijaan kannustettaisiin ja tuloksiin pääsemisestä palkittaisiin. Palkkioita tulisi lannoite ja kasvinsuojeluainemäärien vähentämisestä. Kemiallisten panosten käyttöä verotettaisiin.

Kolmannessa kehityspolussa ohjattaisiin markkinoita ja kysyntää. Siinä koko ruokaketju pyrkisi yhteistyöllä kohti tavoitteita. Kulutusta ohjattaisiin terveys- ja ympäristöperusteisilla veroilla. Esimerkiksi luomutuotteiden verotus olisi matalampaa.

Todennäköisesti käytettävä keinovalikoima olisi sekoitus kaikkia kolmea. Kaikkiin polkuihin liittyy siirtymä agroekologisten menetelmien yleistymiseen.

Mallit voivat yliarvioida vaikutuksia pitkällä aikavälillä, sillä ne eivät huomioi tuotannon sopeutumista, arvioi tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta.

Teknologia kehittyy ja markkinat reagoivat, ne voivat siten muuttaa esimerkiksi tuotannon kannattavuutta malleissa nähtyä paremmaksi.

Niemi toteaa, että osassa laskelmissa viljelijöiden tilanne paranisi nykyisestä hintojen nousun myötä. Sen sijaan yhteiskunnan kokonaishyvinvointi mallinnuksissa laskisi, kun ruuan hinnannousu osuisi kuluttajiin.

”Strategia ei voi toteutua ilman ruuan kulutuksen muuttumista kasvispainotteisemmaksi”, Niemi sanoo.

”Kulutuksen muutos edesauttaisi myös muutosta tuotannossa. Kulutuksen ohjaaminen täytyy olla keinovalikoimassa”, Valtiala sanoo.