
Valtio alkaa periä ensi vuoden alusta alkaen ympäristövahinkomaksua toimijoilta, joiden toimintaan liittyy ympäristön pilaantumisen vaara. Tämä koskee myös suurimpia maatiloja, joille maksun aika koittaa kuitenkin vasta vuonna 2026.
Tässä jutussa selitetään, mistä maksussa on kyse, ja minkälaisia maatiloja se koskee.
Ympäristövahinkomaksu on veroluontoinen maksu, jonka tuotto kerätään erityiseen ympäristövahinkorahastoon. Rahastosta katetaan ympäristövahinkojen aiheuttamia kuluja, jos niiden aiheuttajaa ei saada selville, tai tältä ei saada perittyä vahinkojen korjauskustannuksia esimerkiksi maksukyvyttömyyden vuoksi.
Rahastolla korvataan aiemmat lakisääteisen ympäristövahinkovakuutuksen sekä öljysuojarahaston.
Maksua peritään toimijoilta, joiden toimintaan sisältyy ympäristövahingon riski. Se voi olla joko kertaluontoinen tai vuosittainen, ja sen suuruus perustuu arvioituun riskin uhkaan.
Kertaluontoisia maksuja aletaan periä vuoden alusta. Neljänsadan euron kertaluontoinen maksu peritään esimerkiksi ulkoampumaradoilta ja asfalttiasemilta.
Vuosittaisia maksuja taas peritään aina edellisvuoden toiminnan perusteella. Näin ollen ensimmäiset maksut peritään vuoden 2026 alussa.
Korkeimmassa, 30 000 euron vuosittaisessa maksuluokassa ovat suurimman riskin kaivokset ja malminjalostamot. Yhteensä maksuluokkia on viisi.
Maksua kerätään toimijoilta niin pitkään, että rahastoon kertyy 30 miljoonaa euroa. Sen jälkeen maksun kanto lopetetaan. Jos rahaston pääoma laskee alle 15 miljoonan euron, maksun kantaminen aloitetaan uudestaan.
Maksuluokka 1 30 000 euroa/vuosi
Maksuluokka 2 20 000 euroa/vuosi
Maksuluokka 3 10 000 euroa/vuosi
Maksuluokka 4 2 700 euroa/vuosi
Maksuluokka 5 200 euroa/vuosi
Kertaluonteinen ympäristövahinkomaksu 400 euroa
Maksu suoritetaan korkeimman maksuluokan toiminnan mukaan. Jos samalla toiminnanharjoittajalla on usea erilliseksi katsottava ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta, ympäristövahinkomaksu on maksettava kustakin toiminnasta erikseen.
Lähde: Ympäristö.fi
Maksu koskee käytännössä suurimpia maatiloja. Hallituksen esityksessä vuonna 2022 sen arvioitiin koskevan noin 450 maatilaa. Ne kuuluvat alimpaan vuosittaisen maksun maksuluokkaan.
200 euron suuruisen vuosimaksun joutuu maksamaan yli 40 000 paikan siipikarjakasvattamoista, yli 2 000 tuotantosian tai 750 emakon sikaloista sekä vähintään 300 lypsylehmän, 500 lihanaudan tai 600 emolehmän navetoista.
Maksu peritään myös sellaisilta tiloilta, joilla on useampia eläinluokkia yhteensä 3 000 kokonaiseläinyksikköä. Kokonaiseläinyksiköt lasketaan erityisen taulukon avulla.
Maksu koskee myös sellaisia turkistarhoja, jotka on tarkoitettu vähintään 2 800 siitosnaarasminkille tai -hillerille, 1 400 siitosnaarasketulle tai -supikoiralle. Muita turkistarhoja maksu koskee, jos niiden kokonaiseläinyksikkömäärä on samaisen taulukon mukaan yli 560.
Maksuvelvollisia ovat toimijat, jotka on kalenterivuoden alussa merkitty ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (Ylva) maksuvelvollisuuden alaisesta toiminnasta vastaavaksi toiminnanharjoittajaksi.
Maksuluokat toimialoittain löytyvät sivustolta ympäristö.fi.
Maksuvelvollisuus ei lähtökohtaisesti vaadi toiminnanharjoittajalta toimenpiteitä. Maksunkantoviranomainen, eli Etelä-Pohjanmaan ely-keskus toimittaa maksupäätöksen ja laskun maksuvelvollisille toiminnanharjoittajille.
Jos aloitettava toiminta on uutta, tai se muuttuu, on siitä kuitenkin ilmoitettava viranomaiselle.