Savon kiviset pellot ovat kerrankin etu – Maitomaa laski maidon hiilisorkanjäljen, ja turvepeltojen vähyys alueella osoittautui kilpailuvaltiksi

Osuuskunta Maitomaa on selvittänyt maidontuotantonsa koko hiilijalanjäljen rehupellolta maitotölkkiin saakka. "Tietojemme mukaan ensimmäisenä meijerinä Suomessa", Maitomaan toimitusjohtaja Markku Iivonen toteaa.

Liikkeelle lähdettiin viime kesänä laskemalla suonenjokelaismeijerin kaikkien reilun sadan maitotilan hiilijalanjälki.

Alkutuotannon lukuun lisättiin turvepeltojen ja maankäytön muutosten vaikutukset sekä raakamaidon logistiikka ja meijerituotannon päästöluvut.

Selvityksen teki riippumaton Envitecpolis Oy.

Maitomaan rasvattoman maidon hiilijalanjälki on laskelman mukaan 0,90, kevytmaidon 1,02 ja täysmaidon 1,19 hiilidioksidiekvivalenttikiloa maitolitraa kohden. Luvut perustuvat Euroopan komission ympäristöjalanjälkiohjeistuksen suosittamaan laskentatapaan.

Maitomaan maitotilat sijaitsevat alueilla, joilla turvepeltoja on noin 2,4 prosenttia eli huomattavasti vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Jos osuus olisi Suomen keskiarvon mukainen 10 prosenttia, rasvattoman maidon hiilijalanjälki nousisi kolmanneksen, 1,2 kiloon.

Päästöistä 95 prosenttia syntyy alkutuotannossa, Envitecpolis Oy:n johtava asiantuntija Senja Arffman kertoo laskelman tuloksista.

Tuottajat ovat hänen mukaansa ottaneet tilakohtaiset tulokset erittäin kiinnostuneina vastaan.

"Aiempaa tietoa hiilijalanjäljestä ei ollut, joten laskenta toi paljon uutta näkökulmaa siihen, mistä oman tilan hiilijalanjälki muodostuu", rautavaaralainen maitotilallinen Olli Toivanen kertoo.

"Samalla kasvoi ymmärrys siitä, mitä jäljen pienentämiseksi voi tehdä. Panostamalla peltoviljelyn tehokkuuteen ja lypsymääriin esimerkiksi ruokinnan avulla päästöihin on mahdollista vaikuttaa merkittävästikin", Toivanen jatkaa.

Arffman vahvistaa, että lehmien tuotosmäärä on laskelmassa tärkeä tekijä. Kun eläimen ylläpitoon tarvittavat panokset ja sen tuottamat päästöt jaetaan suuremmalla maitomäärällä, hiilijalanjälki litraa kohti vähenee.

Tärkeää olisi myös, että lehmä pysyisi hyväkuntoisena ja siten lypsäisi mahdollisimman pitkäikäiseksi. Eläinten tiheä uudistaminen on sekä kustannustekijä että päästöjen kasvattaja.

Myös rehuntuotannon pitää olla tehokasta siten, että lannoitteille saadaan mahdollisimman hyvä satovaste.

"Tässä asiassa ei päde sääntö 'suuri on kaunista'", Iivonen toteaa. Minkä kokoinen maitotila tahansa voi päästä hyviin tuloksiin hiilijalanjälkilaskennassa.

Maitomaa näkee hiilijalanjälkiselvityksen jatkumona vastuullisen maitoketjun rakentamiselle.

Meijerille on myönnetty kansainvälinen Welfare Quality -sertifikaatti osoituksena lehmien hyvinvoinnin säännöllisestä valvomisesta. Yritys on myös mukana maakunnan yhteisessä Hiilineutraali Pohjois-Savo -ilmastotyössä.

Meijeri suunnittelee tuovansa maitojen hiilijalanjäljen tulevaisuudessa näkyville myös tölkkeihin.

"Haluamme tuntea ilmastovastuumme ja tarjota kuluttajille mahdollisuuden vertailla ostamiensa tuotteiden päästövaikutuksia", Iivonen toteaa. "Hiilijalanjälkilaskentamme tulokset ovat lupaavia, mutta työtä ilmastoystävällisemmän maitoketjun puolesta tehdään jatkuvan parantamisen hengessä. Tavoitteenamme on pitää maidontuotantomme kokonaishiilijalanjälki Suomen pienimpänä."