• Kypärä päähän ja tien päälle. Heikki Jalosen punainen silmäterä on vuodelta 1980.
    Kypärä päähän ja tien päälle. Heikki Jalosen punainen silmäterä on vuodelta 1980. Kuva: Sanne Katainen

    Rakkaus pappamopoihin kukoistaa Jalosen tilalla: Tankkaaminen on tarkkaa hommaa

    Puinen kaljakori mopon taakse ja menoksi! Pappatunturiletkat kiertelevät Oripään seudulla pitkin kesää.
    Tilaajalle
    Maatalous|Maatalousyrittäjät
    30.6.202520:00
    Heli Lehtelä
    Oripää
    0:00
    0:00

    Jalosen maatilan pihalta Oripäästä löytyy koko joukko riemunkirjavia ajoneuvoja. Kaikki niistä ovat pappatuntureita. Monien taakse on kiinnitetty menneiden vuosikymmenten puinen kaljakori tai tuulessa liehuva Suomen lippu. Jalonen Ankels on kokoontunut.

    Rivi pappatuntureita on niin värikäs ja iloinen näky, että se saa kenet vaan hyvälle tuulelle.
    Rivi pappatuntureita on niin värikäs ja iloinen näky, että se saa kenet vaan hyvälle tuulelle. Kuva: Sanne Katainen

    Harrastus sai alkunsa, kun veljekset Hannu, Heikki ja Heimo Jalonen innostuivat pappatuntureista jo vuosikymmeniä sitten.

    ”Kaikki alkoi siitä, kun kunnostimme ensimmäiset mopomme edesmenneen kaksosveljeni Heimon kanssa vuonna 1968”, muistelee Hannu Jalonen.

    Nyt Hannun täyttäessä tänä vuonna 70, on hänellä pappatuntureita yli viitisenkymmentä.

    ”Olen ostanut niitä ihmisten nurkista ja rompepäiviltä.”

    Pärinäkerhon nimi löytyy myös Hannu Jalosen ja kumppaneiden lippalakeista.
    Pärinäkerhon nimi löytyy myös Hannu Jalosen ja kumppaneiden lippalakeista. Kuva: Sanne Katainen

    Pikkuhiljaa innostus tarttui ja seudulla muutkin alkoivat kiinnostua nostalgisista ajopeleistä.

    ”Jalonen Ankels -nimen keksi edesmenneen veljemme ystävä huumorimielessä. Kun aloimme ajaa porukalla vuonna 2008, totesin, että nimi on niin hieno, että otetaan se käyttöön”, Hannun isoveli Heikki Jalonen toteaa.

    Jalosen veljeksillä Heikillä ja Hannulla on ollut vuosikymmenten ajan yhteinen harrastus. Myös jo edesmennyt veli Heimo oli kiinnostunut pappatuntereista.
    Jalosen veljeksillä Heikillä ja Hannulla on ollut vuosikymmenten ajan yhteinen harrastus. Myös jo edesmennyt veli Heimo oli kiinnostunut pappatuntereista. Kuva: Sanne Katainen

    Pappatunturi

    Turkulaisen Tunturipyörä Oy:n valmistama mopomalli, jossa oli levymallinen runko.

    Valmistettiin vuosina 1960-1987.

    Yksittäisiä kokeiluja lukuun ottamatta pappatuntureissa on Puch-moottori.

    Posti osti aikoinaan työntekijöilleen pappatuntureita lehdenjakelua varten. Niin sanotussa postimopossa on tavarateline edessä.

    Joka vuosi ajokausi aloitetaan pitkäperjantaina. Kauden päätökselle ei ole lukkoon lyötyä päivämäärää.

    ”Katsomme asiaa aina vähän tilanteen mukaan. Viime syksykin oli niin kaunis ja lämmin, että ajaminen onnistui pitkään”, Heikki muistelee.

    Välillä kauden päätös on venähtänyt hieman liiankin pitkälle.

    ”Yhtenä vuonna ajoimme laavulle kaudenpäätökseen paistamaan makkaraa marraskuussa, kun maassa oli jo lunta. Nuotiolla oli tungosta, kun pakkasta oli seitsemän astetta.”

    Kerhoa edustamaan ehti keskellä maanantaipäivääkin mukavan kokoinen porukka.
    Kerhoa edustamaan ehti keskellä maanantaipäivääkin mukavan kokoinen porukka. Kuva: Sanne Katainen

    Yhteisiä kilometrejä kertyy vuodessa 1500-2000.

    ”Käyn viemässä ajelukutsut paperilla jokaisen postiluukkuun. Siinä on enemmän lämpöä kuin puhelussa tai tekstiviestissä”, Heikki Jalonen kertoo.

    Nyt paikalle on tullut vain miehiä, mutta he vakuuttavat, että myös naiset ovat tervetulleita mukaan ja kyllä naisia on ollutkin mukana.

    ”Vaimoni Olgakin on ollut ajamassa aina välillä”, Hannu Jalonen kertoo.

    Puinen kaljakori takaritsillä johdattaa menneiden vuosikymmenten tunnelmiin.
    Puinen kaljakori takaritsillä johdattaa menneiden vuosikymmenten tunnelmiin. Kuva: Sanne Katainen

    Jalonen Ankels on kutsuttu porukka erilaisiin tapahtumiin.

    ”Osallistumisesta saamme yleensä palkaksi esimerkiksi lounaan. Ja jos lupaamme tulla, niin tulemme. Satoi tai paistoi.”

    Oripääläisellä Jukka Korpelalla on kypärässään tarra jokaiselta ajamaltaan Vesijärvi-kierrokselta.
    Oripääläisellä Jukka Korpelalla on kypärässään tarra jokaiselta ajamaltaan Vesijärvi-kierrokselta.  Kuva: Sanne Katainen

    Joka kesä lähdetään myös porukalla Lahteen kiertämään Vesijärvi muiden pappatunturiharrastajien kanssa.

    ”Siinä on tunnelmaa. Eräänäkin vuonna pappatuntureita oli mukana 432 kappaletta.”

    Ensimmäistä kertaa reissussa oltiin vuonna 2016.

    ”Kun lähdetään kauas, mopot laitetaan pakettiautoon ja otetaan vasta perillä esiin. Netistä löytyy autonpakkaamisestamme Pasi Viherahon kuvaama video, joka nimi on: Kuinka monta mopoa mahtuu yhteen Ransiittiin”, Heikki Jalonen nauraa.

    Hän lisää, että ennen niitä meni seitsemän, mutta uuteen Ford Transitiin peräti kahdeksan.

    Heikki Jalosella on takuulla bensaa suonissaan.
    Heikki Jalosella on takuulla bensaa suonissaan. Kuva: Sanne Katainen

    ”Meidän matkavauhtimme on semmoiset 40 kilometriä tunnissa. Vauhti ei ole tässä hommassa tärkeää vaan yhdessäolo”, sanoo Jukka Korpela.

    Välillä poiketaan kahville ja välillä taas jäätelölle.

    ”Tässä porukassa katsotaan, että kukaan ei jää tien päälle. Se on tärkeää, kun matkaa tehdään vanhoilla ajoneuvoilla. Jos mopoihin tulee joitain. Ja yleensä tulee”, hän jatkaa.

    ”Tulee nokipiikki, jos ei muuta”, Tarmo Roininen naurahtaa.

    Nokipiikillä tarkoitetaan, että mopon tulppaan tulee pinta, jonka vuoksi ajopeli sammuu saman tien. Tilanteesta selvitään varatulpalla tai hankaamalla tulpan päätä teräsharjalla.

    ”Ei niin nykyään juuri käy. Mutta ennen vanhaan, kun polttoaine oli huonolaatuista, se oli tavallista.”

    Oripääläisen Jukka Korpelan pappatunturi on vuodelta 1987.
    Oripääläisen Jukka Korpelan pappatunturi on vuodelta 1987. Kuva: Sanne Katainen

    Mopokerhon jäsenet ovatkin tarkkoja siitä, millä moponsa tankkaavat.

    ”Ysikasin sekaan laitetaan kahdesta kahteen ja puoleen prosenttia öljyä”, Esa Kalsi kertoo.

    Tankillisella pääsee noin 150 kilometriä.

    Oripääläinen Esa Kalsi on virittänyt tyylinsä kanisteria myöten. Se on maalattu samalla maalilla kuin vuoden 1964 mopokin.
    Oripääläinen Esa Kalsi on virittänyt tyylinsä kanisteria myöten. Se on maalattu samalla maalilla kuin vuoden 1964 mopokin. Kuva: Sanne Katainen
    Jalonen Ankels päristelee myös Okra-näyttelyyn. Pappatuntureihin voi tutustua veteraanipihalla.
    Lisää aiheesta
    • Helevetin Tunareilla on navetan ylisillä komea kokoelma mopoja.

      Historia ja perinne | Helevetin Tunarit ovat mopoilleet jo 20 vuotta Rautajärven lähiympäristössä – ”Kerho tuo kylälle elämää”

    • Suurimmalla osalla MC Varatulupan jäsenistä on pappatunturi. "Tämä on sellainen sateenkaarikerho, kaikki merkit kelpuutetaan mukaan", toimittajalle kerrotaan.

      Varatuluppalaiset kunnostivat entisajan kutupaikan uuteen loistoon

    • Denis Shevchenko(oik.) alkoi harrastaa metallinetsintää noin vuosi sitten. Toukokuun alussa hän löysi ystävänsä Lauri Koposen pellolta muhkean kätkön.

      Historia ja perinne | Liperiläisestä pellosta kaivettiin raha-aarre ‒ metallinpaljastin ei riitä, vaan löytöihin tarvitaan myös hyvä pohjatyö

      Tilaajalle
    • Stiina Hovi

      Pappa-Tunturi, Suomen veturi

    • ”Kun kasvien sisäiset toiminnot muunnetaan ääniksi, on teos jokaiselle kuulijalle uniikki”, museonjohtaja Lauri Viinikkala toteaa.

      Maatalous | Parikymppinen ja kokoaan suurempi museo hurmaa maahenkiset vauvasta vaariin

      Tilaajalle
    • Anita Keto ja Olli Ylijoki jauhavat rukiita käsikivillä.

      Historia ja perinne | Koiramäki herää henkiin— Sukellus menneen maailman maalaiselämään

    • ”Kun kasvien sisäiset toiminnot muunnetaan ääniksi, on teos jokaiselle kuulijalle uniikki”, museonjohtaja Lauri Viinikkala toteaa.

      Maatalous | Parikymppinen ja kokoaan suurempi museo hurmaa maahenkiset vauvasta vaariin

      Tilaajalle
    • Historia ja perinne | Testaa talonpoikaistietoutesi! Sarka-museo esittää 10 kiperää kysymystä

  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Kasvintuotanto | Pentti Heikura kasvatti perunoita turpeessa ja lannoitti ne tuhkalla – sato yllätti

      Tilaajalle
    • 2

      Maidontuotanto | Tuomas ja Ida-Maria Pietiläinen ostivat lopettavan tilan robotin ja koko karjan

      Tilaajalle
    • 3

      Kasvintuotanto | Biostimulantit kiinnostavat viljelijöitä

      Tilaajalle
    • 4

      Maatalouskoneet | Suomessa valmistettu uutuuskone leikkaa ja kerää ruokoja rannoilla

      Tilaajalle
    • 5

      Maatalouskoneet | Suomalainen ohjelmistoyhtiö teki kansainvälisen läpimurron

    • 6

      Energia | Neljännes Tapiolan maitotilan sähköstä tuotetaan omalla aurinkovoimalla

      Tilaajalle
    • 7

      Talous | Maatalouden energiaveron lisäpalautus maksetaan syyskuun lopussa

      Tilaajalle
  • Lisää aiheesta Koneviestissä
    Rakennettu infra, kuten sähköverkko on altis ulkopuoliselle tihutyölle. Sähköverkko saattaa vaurioitua myös vahingossa. Kuvan haruksellisen teräsportaali on keskellä nurmipeltoa ja sen läpi ajetaan useilla koneilla kasvukauden aikana. Leveys on hieman tarkka karhottimelle.

    Koneviesti | Poikkeusoloihin varautuminen pitäisi olla jatkuvaa ja systemaattista – kriittisintä on puhtaan veden saaminen

    Tilaajalle
  • Kotieläintilalla pitää olla mahdollisuus ylläpitää tuotantoeläinten hyvinvointia, ja tilalla on oltava varajärjestelmä poikkeustilanteiden varalle. Kuvituskuva.

    Koneviesti | Karjatilat tarvitsevat puhdasta vettä ympäri vuorokauden myös poikkeusoloissa ‒ varajärjestelmät ovat välttämättömiä

  • Lämmön tuottaminen yhteiskunnassa on kriittistä. Poltettava materiaali, kuten hake lämmön lähteenä tasaa yhteiskunnassa energiaverkoston kuormitusta. Sähköä tarvitaan tuki kuljettimien käyttöön ja sytytykseen. Poltettavaa materiaalia, turvetta ja haketta, voidaan varastoida ylivuotiseksi.

    Koneviesti | Huoltovarmuus on kannattavuutta -hanke käynnistettiin Pirkanmaalla – hankkeessa keskitytään maatilojen huoltovarmuuteen

    Tilaajalle