Rahkasammal ja ruokohelpi voisivat korvata turvetta kuivikkeena eläintiloilla – rahkasammaleen hiilijalanjälki on turpeen tasolla, järviruoko olisi ilmaston kannalta paras kuivike
Nykyisillä hinnoilla yksikään vertailluista kuivikkeista ei ollut turpeen hintaan nähden kilpailukykyinen.
Rahkasammalta. Kuva: Arto TakalampiRahkasammal ja ruokohelpi ovat turpeen veroisia kuivikkeita kotieläintiloille, kertovat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (Syke).
Tutkimuslaitokset selvittivät yhteisessä Turveke-hankkeessaan turvetta korvaavia vaihtoehtoja. Käyttöominaisuuksien ja kustannusvertailun lisäksi tutkittiin turvetta korvaavien materiaalien ilmastovaikutuksia.
Turve on Suomessa paljon käytetty kuivike. Turvetta korvaavien materiaalien tarve lisääntyy kuitenkin koko ajan, sillä ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää turpeen käytön vähentämistä, Luken ja Syken tiedotteessa taustoitetaan.
Hankkeessa vertailtiin turvetta korvaavia materiaaleja laboratorio-olosuhteissa sekä käytännön olosuhteissa hevosilla, naudoilla ja broilereilla, joilla turvekuiviketta käytetään määrällisesti eniten.
Broilereilla tehdyssä kuivikemateriaalien vertailussa rahkasammal oli ominaisuuksiltaan turpeen veroinen kuivike.
Ruokohelpi- ja järviruokosilppu eivät soveltuneet ainoiksi kuivikkeiksi lintujen heikentyneen jalkaterveyden ja likaisuuden vuoksi. Lihanaudoilla ruokohelpisilppu osoittautui varteenotettavaksi kuivikemateriaaliksi.
Hevosilla kutterista valmistetun murukuivikkeen ja ruokohelpipellettien kuivikeominaisuudet olivat hyvät.
Tekstiilijätteestä tehtyjen brikettien käytettävyys oli muita materiaaleja huonompi.
Broilereiden kuivikelannalla oli hyvä typpilannoitusvaikutus riippumatta käytetystä kuivikemateriaalista.
Nautojen ruokohelpisilppulannan lannoitusvaikutus ei juuri eronnut turvelannasta.
Hevosten kuivikkeena käytetyllä tekstiilibriketillä oli huono kasvuvaikutus, eikä se siten sovellu kuivikelannan mukana peltoon levitettäväksi.
Ruokohelpipelletti ja puupohjainen murukuivike sitoivat omaan hajoamiseensa typpeä, mikä on otettava huomioon typpilannoituksen suunnittelussa.
Nykyisillä hinnoilla yksikään vertailluista kuivikkeista ei ollut turpeen hintaan nähden kilpailukykyinen.
”Kuivikemateriaalien käyttökustannusten arviointiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia, sillä uusien materiaalien markkinat ovat vasta kehittymässä ja kuiviketurpeen hintaan on odotettavissa muutoksia”, Turveke-hankkeen projektipäällikkö Katariina Manni Lukesta toteaa.
Syken selvityksen mukaan lähes kaikkien tutkittujen materiaalien hiilijalanjälki oli turvetta pienempi.
Ilmaston kannalta parhaaksi kuivikkeeksi osoittautui järviruokosilppu.
”Myös tekstiilibriketin ja kivennäismaalla viljellyn ruokohelven hiilijalanjäljet osoittautuivat selvästi turvetta pienemmiksi", erikoistutkija Suvi Lehtoranta Sykestä sanoo.
"Rahkasammaleen hiilijalanjälki oli suunnilleen turpeen tasolla, mutta vaihtelua esiintyi korjuualueesta, -syvyydestä ja -tiheydestä riippuen.”
”Erityisesti alihyödynnettyjen kierrätysmateriaalien ja erilaisten sivutuotteiden jalostaminen kuivikekäyttöön voisi olla ilmastovaikutusten kannalta kannattavaa. Jalostamisella voidaan myös parantaa materiaalien soveltuvuutta kuivikkeeksi”, Lehtoranta sanoo.
Arvioita hiilijalanjäljistä voidaan pitää suuntaa antavina ja niitä tulee täsmentää jatkotutkimuksissa, tiedotteessa todetaan.
Hiilijalanjäljen lisäksi myös muut ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, tulee jatkossa sisällyttää arviointiin.
- Osaston luetuimmat
