

Kun lypsykarjatilaa Pihtiputaalla Saanin kylässä pitävät Voitto Muhonen ja Päivi Pasanen palasivat lauantaina 7. tammikuuta kauppareissultaan, eivät he osanneet aavistaa, mitä tuleman pitää.
”Olin laittamassa kukkia maljakkoon, kun huomasin keittiön ikkunasta, että vanhan navetan pannuhuoneesta tulee normaalia paksumpaa savua”, Pasanen muistelee.
Tilan vanha navettarakennus sijaitsi talon välittömässä läheisyydessä. Siellä pidettiin nuorkarjaa sekä umpilehmiä.
”Lähdin samantien katsomaan navetalle, että mistä savu tulee. Päivi käski minua ottamaan jauhesammuttimen mukaan”, Voitto Muhonen kertoo.
Kello oli tässä vaiheessa vähän vaille kolme iltapäivällä.
Muhon astui peremmälle navettaan. Eläinten levottomuus ja mylvintä kertoivat siitä, että tilanne olisi saatava nopeasti hallintaan.
”Navetan perällä lehmä hyppi peloissaan. Näin eläimen takana pienen tulen loimuamassa lattianrajassa. Suihkautin siihen sammuttimella.”
Sitten räjähti.
”Palokaasut jotenkin räjähtivät. Kuului valtava humahdus ja heittäydyin välittömästi maahan makaamaan. Lähdin konttaamaan navetasta ulos.”

Päivi Pasanen oli tällä välin soittanut hälytysnumeroon ja kiertänyt ulkokautta tarkistamaan tilannetta rakennuksen takana.
”En onneksi avannut suuria ovia rakennuksen takaosassa, jossa silloin jo paloi vaikka emme siitä tienneet. Liekkimeri olisi todennäköisesti räjähtänyt päälleni.”
Kun Pasanen palasi pannuhuoneen lähettyville, hän huomasi sieltä tulevan savun muuttuneen paksuksi ja mustaksi.
”Aloin huutaa, että nyt Voitto äkkiä ulos sieltä.”
Voitto oli epähuomiossa kontannut vasikkakarsinaan.
”Siellä minä pyörin ympyrää, niin oli pää pyörällä. Kun kuulin Päivin äänen, niin tulin sen verran tolkkuihini, että sain kontattua karsinasta ulos ja ulko-ovelle päin.”
Voitto tuupertui maitohuoneeseen ulko-oven lähettyville. Päivin onnistui kiskoa hänet rakennuksen kynnykselle.
”Voitolla oli taju mennyt, silmät punaisena ja naama mustana. Sinä päivänä järveltä päin tuuli todella voimakkaasti. Voitto sai sen verran happea keuhkoihinsa ovenraossa, että palasi tajuihinsa”, Päivi Pasanen muistelee.

Voitto pystyi kävelemään omin jaloin pihan poikki talon porraspäähän istumaan. Tässä vaiheessa navettarakennus oli jo ilmiliekeissä.
”Olin soittanut tutuille yhteensä viisi puhelua, joissa kerroin navetan palavan. En muista itse niistä mitään.”
Pian onnettomuuspaikalle saapuivat palokunta, ambulanssi sekä joukko tuttuja kyläläisiä.
”Palokunta tuli paikalle todella nopeasti, mutta rakennuksessa olleita eläimiä ei pystytty enää pelastamaan. Yhteensä 39 hiehoa ja umpilehmää menehtyi tulipalossa.”
Voitto Muhosta lähdettiin viemään ambulanssilla Jyväskylään keskussairaala Novaan teho-osastolle.
”Häkäarvot olivat järkyttävän korkeat. Minut lyötiin heti happikoneeseen. Hengenlähtö kävi todella lähellä. Kyse oli vain sekunneista.”
Vanha navetta tuhoutui tulipalossa täysin. Tulipalon syttymisen syy ei ole tähän mennessä selvinnyt.
Muhosen ja Pasasen pyörittämän lypsykarjatilan uusi, 114 lypsylehmän navetta sijaitsee kauempana pihapiirin perällä. Se säästyi vahingoilta.
Muhonen toipui sairaalassa nopeasti. Hän pääsi palaamaan kotiin seuraavana maanantai-iltana.
”Tässä oli onni myötä, että säilyttiin hengissä. Mutta onnettomuuden jälkeen olemme tulleet huomaamaan, että vastassamme on byrokratian tulva”, Muhonen sanoo.
Ensimmäiseksi lähdettiin selvittämään, minne eläinten ruhot viedään.
”Siinä oli oma byrokratiansa, jonka jälkeen ne päätyivät lopulta Saarijärven Sammakkokankaalle.”
Nyt asioidaan vakuutusyhtiön kanssa. Sinne täytyy laatia kuvaus paloon johtaneesta tapahtumaketjusta. Viljelijäpariskunta on tehnyt hakemuksen pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen ja ilmoitusjäljennyksen poliisin palonsyyn tutkintaan.
”Seuraavaksi toimitamme rakennuspiirrustukset ja valokuvia palaneesta navetasta vakuutusyhtiölle. Lisäksi tarvitaan luettelo menehtyneistä eläimistä tietoineen ja arvoineen sekä luettelo tuhoutuneista koneista, kalustosta, sekä muut mahdolliset selvitykset. Ja niin edelleen”, Pasanen luettelee.
”Täytyy hakea monenlaisia rahoituksia ja lupia. Työ oli aloitettava heti, kun tulipalo oli saatu sammutettua.”
Pihtiputaalaiset maatalousyrittäjät ovat saaneet urakassa tukea Välitä viljelijästä -hankkeesta.
”Erityiskiitos kuuluu (hanketyöntekijä) Eila Eerolalle. Häneltä olemme saaneet paljon apua. Eerola on selkeäsanaisesti käynyt kanssamme läpi, että mitkä asiat täytyy huolehtia.”
Kun byrokratiasavotasta selvitään, jäädään odottamaan vakuutusyhtiön päätöksiä.
”Maatalous joka tapauksessa jatkuu. Nuorkarjan ja umpilehmien menetys on meille todella suuri isku”, Muhonen toteaa.