Hiljenevillä turvesoilla seisoo satoja turvetuotantokoneita, joille ei ole muuta käyttöä. Kuvassa jyrsinturpeen kokooja-aumausvaunuja Satamakeitaan tuotantoalueella Honkajoella. Kuva: Arto Takalampi
Turveyrittäjältä lähtivät työt lähes kerralla: "Nälkä ehtii tulla, ennen kuin mitkään rahat ovat tilillä"
Honkajokelaisen turveyrittäjän Pasi Alakosken mielestä turvekeskustelussa on unohdettu kolme asiaa: polton hiilidioksidi voidaan ottaa talteen, turve on uusiutuva polttoaine ja turvetta tarvitaan hakkeen polton seassa.
Energiaturvetta on varastossa vuosiksi eteenpäin. Turveurakoitsija Pasi Alakosken mukaan ongelmallisin tilanne on yksityisillä tuottajilla, joilla on varastot täynnä energiaturvetta, kallis kalusto ja satoja hehtaareita turvesoita velvoitteineen. Kuva: Arto TakalampiTurveyrittäjä Pasi Alakosken huoltohallissa remontoidaan viime vuoden lopulla ostetun käytetyn moton hakkuupäätä. Kun urakointityöt turvesuolla käytännössä loppuivat viime kesään, Alakoski hankki moton energiapuun hakkaamiseksi alihankintana.
”Ei tässä jouda mitään JTF:n rahoja ja tukipaketteja odotella, vaan jotain muuta on alettava tehdä. Nälkä ehtii tulla, ennen kuin mitkään rahat ovat tilillä, jos mitään yleensä saa”, hän sanoo.
Alakoskella oli kokonaisurakka Vapolle eli nykyiselle Neovalle pääosin Honkajoella. Alaa oli enimmillään 550 hehtaaria. Työssä oli omien työntekijöidensä lisäksi kahdeksan aliurakoitsijaa kuskeineen.
Ennen energiaturpeen alasajoa vuotuiset nostomäärät olivat 200 000 kuutiota jyrsinturvetta ja 20 000 kuutiota palaturvetta energiakäyttöön sekä 60 000 kuutiota kasvuturvetta ja 20 000 kuutiota kuiviketurvetta.
”Kun tuosta ottaa pois viime vuonna loppuneen energiaturpeen noston, jäljelle jää täksi kesäksi nostettavaksi vain pieniä määriä kasvuturvetta. Se on enää saattohoitoa”, hän kuvailee tilannetta.
Energiaturpeen käyttö romahti nopeasti päästöoikeuden hinnan noustessa. Sekä Neovalla että yksityisillä yrittäjillä on nyt energiaturvetta varastossa vuosiksi, joten uutta ei kannata nostaa.
”Ensimmäiset merkit käytön vähenemisestä näkyivät pari vuotta sitten ja sen jälkeen alkoi vapaa pudotus. Jo viime kesänä tuotanto jäi pieneksi ja syksyllä ei päättyneitä sopimuksia enää uusittu ja vanhoja sanottiin irti”, Alakoski kertaa.
Viime kesäksi hän vähensi omaa osuuttaan ja luopui työntekijöistä, jotta aliurakoitsijoille oli edes joitain töitä.
Vaikka pääosa turvekentillä käytetyistä koneista ja laitteista on Neovan ja aliurakoitsijoiden, jäi hänelle itselleen neljä traktoria, kaivinkone, palakoneita ja turvekärry.
”Uushankintahinnaltaan yli sadan tuhannen euron suokoneilla ei tee enää mitään. Yksi traktorikin on välitysmyynnissä, mutta ne markkinat ovat tukossa eikä suolle varusteltu kaivinkone käy kovan maan töihin.”
Alakoski on ollut pitkään töissä suolla, 11-vuotiaasta asti kuskina, vuodesta 1997 oman traktorin omistavana yrittäjänä ja vuodesta 2001 kokonaisurakoitsijana. Parhaimmillaan työ oli ympärivuotista.
Pitkän uran turveyrittäjänä tehnyt Pasi Alakoski ei jäänyt odottelemaan mahdollisia tukipaketteja, vaan hankki käytetyn moton ja alkaa hakata energiapuuta alihankintana. Kuva: Arto TakalampiTurvetuotantoa ajetaan alas hänen uransa aikana jo neljännen kerran, joskaan ei aiemmin yhtä vakavasti kuin nyt. Edellinen kerta oli vuonna 2012, jolloin hän työttömyyttä karsastavana haki heti uutta tukijalkaa kouluttautumalla salaojasuunnittelijaksi.
”Turvealalla herättiin liian myöhään, kun luotimme arkijärjen voittavan. Kukaan ei arvannut, että tässä käy näin huonosti näin nopeasti”, hän sanoo turhautuneena.
Turvetuotannossa kuten muillakin aloilla on ratkaisut, virheetkin, tehty sen hetkisten vaatimusten mukaan, Alakoski muistuttaa.
”Turvetuotannon vesistövaikutukset nostettiin aikanaan tikunnokkaan. Kun ne saatiin kuriin vesienkäsittelyllä ja tarkkailulla, asia unohtui, ja tilalle nostettiin hiilidioksidipäästöt.”
”Nyt turve, toimiva järjestelmä ja huoltovarmuus ajetaan alas hirveällä kiireellä. Olisi annettu rauhassa teknologian kehittyä”, Alakoski sanoo ja ottaa esimerkiksi kehitteillä olevan pilottilaitoksen, joka kerää polton hiilidioksidista 80 prosenttia.
Hän muistuttaa, ettei turveala haikaile entistä vaan järkevää tasoa, jossa hitaasti uusiutuvasta turpeesta hyödynnettäisiin vain kasvun osa.
Moni polttolaitos tarvitsee vielä pitkään hakkeen sekaan turvetta, jota ilman kattilateho ei riitä pakkasilla.
”Kriisin sattuessa kukaan ei välitä Suomen energiansaannista. Kenelläkään ei ole velvoitetta myydä Suomeen mitään, ellei se ole myyjän omien etujen mukaista”, Alakoski miettii.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
