Sulamisvesien varastointi voisi parhaimmillaan pelastaa sadon – kun säätösalaojisto yhdistetään veden varastoaltaaseen, saadaan pellolle altakastelujärjestelmä
Veden allastaminen voi olla kestävämpi vaihtoehto kuin esimerkiksi joki- tai pohjavesien pumppaaminen pelloille.Tilaajalle
Säätösalaojituksen optimoitu käyttö edellyttää omien peltojen hyvää tuntemista, tutkijat sanovat. Automaatiosta voi saada apua. Kuva: Sanne KatainenVesiallas voi muuttaa peltojen salaojat kastelujärjestelmäksi. Se auttaa sopeutumaan kuivuuteen ja nostamaan pohjavettä, kertoo Luonnonvarakeskus Luke.
Tutkimuslaitos aikoo tulevana kesänä tutkia Ruukin toimipisteessään Oulun yliopiston kanssa varastoaltaaseen ohjattujen kevään sulamis- ja tulvavesien johdattamista pelloille automaation avulla.
Altaaseen luontaisesti valuvat vedet voidaan hyödyntää kastelussa ja pohjavedenpinnan nostossa. Veden allastaminen voi olla kestävämpi vaihtoehto kuin esimerkiksi joki- tai pohjavesien pumppaaminen pelloille.
Vesienhallinnan tutkimuksella ja kehittämisellä pyritään auttamaan maataloutta sopeutumaan sään ääri-ilmiöihin kuten kuivuuskausiin sekä edistämään kestävää ja ympäristöystävällisempää maankäyttöä.
Tutkimuksessa testataan, miten varastoaltaasta voidaan tehokkaimmin ohjailla vesiä pelloille automaation avulla.
Alun perin peltojen salaojat on suunniteltu kuivattamaan peltoja. Kun säätösalaojisto yhdistetään veden varastoaltaaseen, systeemi voidaan muuttaa altakastelujärjestelmäksi.
”Seurantajärjestelmän ja automaation avulla viljelijä voi seurata peltojen kosteutta ja ohjata salaojaventtiilejä etänä sen sijaan, että peltojen salaojakaivoja käydään tarkistamassa ja säätämässä käsin”, kertoo Oulun yliopiston tutkija Toni Liedes.
”Olemme kehittäneet järjestelmää laboratorio-olosuhteissa, ja tulevana kesänä automatiikka pääsee tosielämän testiin.”
”Vesienhallintasysteemin on oltava viljelijälle monikäyttöinen ja helposti käyttöönotettava. Parhaimmillaan sen avulla voi kuivuusjaksoilla kastella ja pelastaa satoa. Tulevaisuudessa altakastelujärjestelmä voi olla avuksi myös pohjavedenpinnan nostamisessa ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä etenkin turvepelloilla”, sanoo Maarit Liimatainen, Luken ja Oulun yliopiston tutkija.
Peltojen eri lohkojen vesienhallinnassa seurataan säätiedotuksia. Jos ennustettuun rankkasateeseen on varauduttu päästämällä pelloilta vettä pois, mutta sade ei tulekaan, on menetettyä vettä vaikea saada takaisin.
Viljelijä joutuu miettimään riskin suuruutta.
”Säätösalaojituksen optimoitu käyttö edellyttää omien peltojen hyvää tuntemista, sillä jokainen peltolohko on omanlaisensa tapaus maalajien ja veden pidättymisen suhteen”, Liedes kuvaa.
”Pohjavedenpinnan korkeuden nostamisesta puhutaan paljon ja jopa hyvin tarkoilla luvuilla. Korkeuden mittaaminen on kuitenkin haastavaa, ja pyrimme automaation kehittämisen avulla helpottamaan tiedon tarkentumista esimerkiksi siitä, miten vesi kulkee maassa ja montako mittauspistettä pitää laajoille pelloille laittaa.”
”Tutkimuksen keinoin on näytettävä, että tarkoin kontrolloitu vesienhallinta, jolla tavoitellaan erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, on käytännössä mahdollista toteuttaa osana muuta maatalouden harjoittamista ilman, että sadon määrä tai laatu kärsii”, asettaa Liimatainen tavoitteiksi.
Jos olemassa oleva säätösalaojitus vaatii päivitystä, jotta kontrolloitua vesienhallintaa voidaan toteuttaa, on muutosten kustannuksista ja työmäärästä saatava selkeä käsitys.
”Onko esimerkiksi päivitettävä imuojia, lisättävä patojen tai kaivojen määrää ja mistä on neuvoteltava naapureiden kanssa. Työmäärän on oltava mielekäs, jotta uudet toimintatavat saadaan siirrettyä käytäntöön maatiloilla. Siksi käytännön toteutettavuuden huomioiminen on kehittämistyössä tärkeintä”, Liimatainen jatkaa.
Kevään sulamisvesiä on ohjattu Ruukin tutkimuspeltojen veden varastoaltaaseen. Tulevan kesän pilotoinneilla tutkitaan altakastelujärjestelmän käytännön toteutettavuutta viljelijän näkökulmasta tila- ja valuma-alueen mittakaavassa.
- Osaston luetuimmat
