Moni viljelijä miettii tavan takaa, mihin koneeseen olisi hyvä investoida seuraavaksi. Luonnonvarakeskuksen Luken erikoistutkijalla Marjo Keskitalolla on vaihtoehtoinen idea: investoi sen sijaan uuteen viljelykasviin.
Investoinnilla Keskitalo ei tarkoita sitä, että uusi viljelykasvi välttämättä vaatisi suuria rahasummia tai – niitä koneinvestointeja. Sen sijaan se vaatii yleensä aikaa ja kiinnostusta.
Moni suomalainen on tottunut ajattelemaan, että maamme sijaitsee viljelyn äärirajoilla ja sen myötä viljelykasvivalikoimammekin on kapea.
Mielen muuttamiseksi riittää, että katsoo ulos: Suomessakin kasvaa vaikka mitä. Muutaman viikon päästä maisema on koko maassa jo todella rehevä.
Suomalaisilla pelloillakin kasvaa vaikka mitä.
Keskitalon mukaan Suomi on erikoiskasvienkin tuottajana todellisuudessa varsin merkittävä maa.
Suomalaisten asema kuminan suurtuottajana tiedetään jo varsin hyvin. Sen lisäksi suomalaisilla pelloilla kasvatetaan tattaria, kuitu- ja öljyhamppua, kitupellavaa eli ruistankiota eli camelinaa ja lupiinia.
”Meillä on todella paljon erikoiskasveihin liittyvää osaamista”, Keskitalo korostaa.
Hän ottaa esimerkiksi tattarin. Suomessa sitä viljellään parillatuhannella hehtaarilla, ja ainakin kaksi yritystä jalostaa tattarituotteita.
Toisin on Ranskassa, jossa tattaria viljellään kymmenillä tuhansilla hehtaareilla. Varsinainen viljelyosaaminen kuitenkin puuttuu: Ranskassa tattari on vain kesantokasvi.
Keskitalo vetää Lukessa monivuotista Future Crops -hanketta, jonka tavoitteena on kartoittaa uusia vaihtoehtoja Suomessa viljeltäviksi kasveiksi.
Hän heittääkin ilmoille siihen liittyvän kysymyksen: Mitä me ryhtyisimme viljelemään, jos maanviljely keksittäisiin nyt?
Vaihtoehtoja riittää.
Keskitalon mukaan suomalaista viljelykiertoa voitaisiin monipuolistaa ottamalla viljelyyn joko aivan uusia kasveja tai esimerkiksi historian saatossa unohtuneita viljelykasveja. Monien pienillä aloilla viljeltävien kasvien alojakin olisi varaa kasvattaa.
Pelloillamme voidaan viljellä jo nyt öljy- ja kuituhamppua ja keltalupiinia.
Sopivien lajikkeiden löytyessä voitaisiin viljellä myös amaranttia eli meksikonrevonhäntää ja viljahirssiä, joskus ehkäpä myös matalassa vedessä kasvavaa intiaaniriisiä eli niin kutsuttua villiriisiä, Keskitalo visioi.
Future Crops -hankkeessa viljelykasvivalikoiman laajentamista lähestytään kolmesta eri näkökulmasta.
Tarkasteltavana ovat paitsi tuotannolliset ja taloudelliset näkökulmat, myös ympäristövaikutukset sekä kasvien käyttömahdollisuudet ruuanvalmistuksessa.
Keskitalon mukaan kasvinviljelyä on katsottava useastakin syystä uusista näkökulmista. Monet syistä liittyvät ympäristöön, esimerkiksi muuttuva ilmasto, köyhtyvät viljelymaat ja ehtyvät ravinnevarat.
”Lisäksi yksipuolisen viljelyn aiheuttama taloudellinen riski on merkittävä. Esimerkiksi katovuosi voi aiheuttaa tilalle totaalisen menetyksen, jos viljelykasvien kirjo on kapea. Lisäksi viljanviljelyn taloudellinen kannattavuus on jo valmiiksi heikko.”
Ruokakulttuurikin muuttuu ja samaan aikaan ihmisten kiinnostus kasvaa sitä kohtaan, mitä suuhunsa pistää.
Omat kysymyksensä tuo tekniikan kehitys: viljelläänkö osa ruuasta tulevaisuudessa jossain aivan muualla kuin pellolla? Tällä saralla tutkimus menee nyt Keskitalon mukaan erittäin kovalla vauhdilla eteenpäin.
”Suljetun kierron kasvatus lisääntyy vihannesten, sienten ja kalojen sekä hyönteisten tuotannossa.”
Tulevaisuutta voi olla myös se, että ravintoa eivät tuota kasvit tai eläimet vaan ne tuotetaan soluviljelynä laboratorioissa.
Keskitalo toivoo, että viljelijöiden lisäksi myös innovaatioiden rahoittamiseen erikoistuneet tahot ymmärtäisivät erikoiskasvien merkityksen.
”Erikoiskasvit eivät ole vain kasveja, ne ovat innovaatioita. Rahoittajat pitäisi saada tämä ymmärtämään.”
Future Crops -hankkeessa ovat mukana Luken lisäksi Ammattiopisto Livia, Maa- ja kotitalousnaisten keskus sekä Forssan seudulla toimiva Kulttuuriyhdistys Kuvio.
Hanke käynnistyi vuonna 2014 ja se jatkuu vuoteen 2019 asti.