
Nykyisten lomittajien keski-ikä on yli 50 vuotta, joten suuri joukko ammattilaisia jää eläkkeelle lähitulevaisuudessa.
Alalle tarvitaan nuoria. Heitä ei kuitenkaan kiinnosta työ, joka on fyysisesti raskasta ja huonosti palkattua suhteessa työn vaativuuteen ja sitovuuteen. Lisäksi työhön liittyy iso vastuu ja työajat ovat hankalia.
”Kun uusia tulijoita on vähän, niin kokonaistilanne työvoiman saatavuudessa ei kohene vaikka karjatilojen määrä vähenee samaan aikaan”, toteaa eräs MT:n lomituskyselyyn vastannut paikallisyksikön edustaja.
Paikallisyksiköitä on 12. Niistä kahdeksan vastasi sähköiseen kyselyyn, jolla MT selvitti lomittajien riittävyyttä ja syitä lomittajapulaan. Vastausaika oli 5.–11. joulukuuta.
Lomittajien vähyyden takia yksiköillä on vaikeuksia jo nyt saada kotieläinyrittäjille järjestymään apua vuosilomien ajaksi. Erityisen hankalaa on sijaisapulomituksen ja yrittäjän itsensä maksaman lomituksen järjestäminen.
”Keikkatyöntekijöitä eikä yrittäjälomittajia ei ole tarpeeksi äkillisiin sijaisapulomituksiin saatavilla. Toinen äkillinen tilanne on lomittajan sairastuminen, eli näihin ei aina pystytä saamaan sijaista, kun ylimääräisiä työttömänä olevia lomittajia tosiaan ei ole”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista.
Yksi syy lomittajapulaan mainittiin lähes jokaisessa vastauksessa: kaksiosainen työpäivä pitkine ajomatkoineen ei houkuttele alalle.
Monen lomittajan työpäivä jakautuu kahtia, sillä kotieläintiloilla käydään aamu- ja iltatöillä. Työnantaja korvaa vain toisen edestakaisen matkan tilalle. Kun kotieläintilojen määrä koko ajan vähenee, lomittajien päivän aikana ajamat matkat pitenevät pitenemistään.
”Usein lomittajan työpäivä alkaa aikaisin aamulla. Päivällä on muutaman tunnin vapaa ja taas iltatöihin, jotka venyvät usein kello 19–21 aikoihin. Pitkät matkat, joista työnantaja maksaa vain toisen edestakaisen työmatkan”, kirjoittaa yksi vastaajista.
”Toisen [edestakaisen matkan] lomittaja saa verotuksen kautta korvatuksi, mutta vasta takautuvasti vuoden päästä ja se ei helpota kallista auton ylläpitoa tai kalliita polttoainekuluja”, toteaa toinen vastaaja.
Monessa vastauksessa tuodaankin esiin, että lomittajien toiseen työmatkaan käyttämä aika pitäisi olla työaikaa ja kokonaan työnantajan korvaamaa.
Eräs vastaajista pohtii, onko esimerkiksi robottimaitotilalla tarpeen käydä aikaisin aamulla ja toisen kerran illalla vai voisiko maatalousyrittäjä tarjota lomittajalle yhtäjaksoisen työpäivän.
”Tuotantoeläinlinjoilta valmistuvilla on nykyään käytännön harjoittelua aika vähän, valmiudet maatalouslomittajan itsenäiseen vaativaan työtehtävään eivät välttämättä riitä.”
Sairauspoissaolot ovat merkittävä syy lomittajapulaan, ilmenee kyselyn vastauksista.
”Lomittajilla on paljon tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä sattuu tapaturmia, kuten maatalousyrittäjillä itsellään”, todetaan yhdessä vastauksessa.
Moni ikääntyvä lomittaja haluaa osa-aikaisen työsopimuksen, mikä sekin vaikuttaa työvoiman saatavuuteen. Ymmärrystä osa-aikaisuuteen kuitenkin riittää: ”Pienikin kevennys työmäärässä on auttanut monia jaksamaan”, kertoo yksi vastanneista.
Muutamissa vastauksissa tuotiin esiin se, että koulutus ei vastaa lomittajan työn vaatimuksia.
”Tuotantoeläinlinjoilta valmistuvilla on nykyään käytännön harjoittelua aika vähän, valmiudet maatalouslomittajan itsenäiseen vaativaan työtehtävään eivät välttämättä riitä”, eräs vastaaja kiteyttää.
Eräs vastaaja ehdottaakin lomituspalvelulain muuttamista niin, että koulusta vastavalmistuneet voisivat kulkea jonkin aikaa toisen lomittajan mukana.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.