”Lihan hinta nousi liian myöhään”, suree ranskalainen pihvirodun kasvattaja

Kookkaat charolais-rotuiset emolehmät laiduntavat lokakuun auringossa Keski-Ranskan Chavenonissa.

Nurmi on vihreää ja lämpötila 15 asteen tienoilla. Laidunkausi jatkuu vielä runsaan kuukauden. Sisäkausi kestää noin joulukuun alusta maaliskuun puoliväliin.

”Olennaista on, ettei laidun ehdi koskaan liian lyhyeksi ja loppuun syödyksi, jolloin sen kasvu tyrehtyy”, kertoo karjan omistaja Stéphane Berthomier.

Charolais on kookas ja nopeasti kasvava lihakarjarotu.  Kuva: Terhi Torikka

Hänellä on sata emolehmää. Jalostus on ollut tilan päätavoite jo pitkään. ”Olen maanviljelijä, mutta ensisijaisesti karjanjalostaja. Silmät ovat tärkein työvälineeni. Osittain jalostus perustuu myös intuitioon.”

Hän tavoittelee naudoiltaan etenkin neliskanttista pään muotoa ja tilavaa lantiota.

Charolaisvasikoita ranskalaistilalla.  Kuva: Terhi Torikka

”Rotuvalinta oli selkeä, sillä charolaisilla on tällä seudulla vahva historia”, Berthomier sanoo.

Charolaisit kasvavat nopeasti, jopa kaksi kiloa päivässä. Teuraaksi ne lähtevät noin 1,5-vuotiaina ja 700-kiloisina.

”Ne kannattaa kasvattaa isoiksi, jolloin yhdestä eläimestä tulee enemmän lihaa”, Berthomier sanoo.

Noin 50 vasikkaa vuodessa jää kasvamaan tilalle, josta ne myydään joko jalostuseläimiksi tai lähellä sijaitsevalle teurastamolle.

Osa eläimistä myydään Italiaan, sillä niistä saa sieltä paremman hinnan kuin kotimaasta.

Stéphane Berthomier esittelee 16-vuotiasta charolais-emoa, jolla on yhteensä 368 jälkeäläistä.  Kuva: Terhi Torikka

Ranskassakin lihantuottajien tilanne on parantunut siitä, mitä se oli 10-15 vuotta sitten. Käänne on kuitenkin tapahtunut Berthomierin mukaan liian myöhään.

”Tuottajille ei ole maksettu tarpeeksi, ja siksi nyt ei ole tarpeeksi lihaa. Tässä osassa maata voisi tuottaa paljon enemmänkin”, hän toteaa.

Nuoria ei enää miehen mukaan kiinnosta sitova karjanhoitotyö, jonka vuoksi he olisivat erilaisessa asemassa kuin muut ikäisensä. ”Tämä on kylän viimeisiä tiloja.”

Tuotantorakennukset ovat jo iäkkäitä, vähintään noin 50 vuotta sitten rakennettuja. Berthomier ei myöskään omista paljoa koneita, vaan suurin osa on yhteiskoneita muiden tilojen kanssa. Kukaan miehen kolmesta pojasta ei ole kiinnostunut jatkamaan tilanpitoa.

”Minun kaltaisillani viljelijöillä, jotka eivät investoi, naudanlihan hinnan parannus päätyy suoraan omaan taskuun, mutta tuotantoa se ei lisää”, hän toteaa.

”Hinta on kolmessa vuodessa kaksinkertaistunut. Lihasta maksetaan nyt 7 euroa kilolta, mutta liian myöhään.”

Stéphane Berthomier esittelee jalostussonni VVaterloon kantakirjaustodistusta.  Kuva: Terhi Torikka

Tilalla samaan aikaan vierailevaa Alsacen alueella toimivaa luomunaudantuottajaa hintojen koheneminen ei juuri helpota. Hän myy luomulimousinen lihaa suoraan kuluttajille.

”Kun katsoo kuluja, voittoa ei paljon jää”, tämä harmittelee.

”Olisi helppoa myydä vasikat pois suoraan vieroituksesta 8-kuukautisina, mutta luomueläimille ei ole kysyntää, se on ongelma.”