Ville Salmi sai 20 vuotta sitten lahjaksi yhden viiniköynnöksen taimen − nyt kodin ympäristössä on jo 400 köynnöstä

Kannattaa miettiä tarkkaan, millaisen lahjan läheiselle antaa. Seuraukset voivat olla arvaamattomat.

Salolainen Ville Salmi sai vuonna 2004 lahjaksi yhden viiniköynnöksen taimen. Se lähti kasvuun hyvin ja tuotti jo toisena vuonna kunnon sadon.

Onpa todella kiinnostava kasvi, Salmi totesi.

Lopputulos on, että nyt, 20 vuotta myöhemmin, perheen kodin ympäristössä Salon Perttelissä kasvaa 120 eri lajiketta ja yhteensä 400 köynnöstä.

Vuosi sitten Salmi sai käyttöönsä ison kasvihuoneen. Sinne istutettiin ensi alkuun 400 köynnöstä, jotka edustavat lähes kahta sataa eri lajiketta. Tilasta on käytössä vasta puolet.

Näyttää siis siltä, että harrastus lähti pahasti käsistä – kuten monella harrastuksella on tapana.

Eri lajikkeiden tertut ovat täysin erikokoisia, -muotoisia ja kypsyessään myös erivärisiä. Makukirjo on yhtä valtava.  Kuva: Carolina Husu

Salmella ei ole puutarhataustaa. Hän on entinen pikajuoksija, jonka ura jäi vammojen takia. Nyt Salmi on kahden urheilujoukkueen fysiikkavalmentaja. Lisäksi hän on opiskellut hierojaksi ja perusti hiljattain oman hierontapisteen Saloon.

Viinituntemuksensa hän on hankkinut kantapään kautta.

Viiniköynnös kasvaa Suomessa menestymisensä äärirajoilla. Salmen intohimo on testata, mitkä lajikkeet pärjäävät meillä avomaalla ja miten niitä kannattaa viljellä. ”Jos löytää kestävät lajikkeet, niitä ei tarvitse suojata, jolloin viljely on halvempaa, helpompaa ja kevyempää.”

Heikot kasvit ovat karsiutuneet vuosien mittaan pois. Osa ei kuole, mutta ei myöskään tuota kypsiä rypäleitä.

Aikamoinen joukko on lopulta löytänyt niitäkin, jotka säilyvät yli talvien ja tuottavat luotettavasti satoa.

Salmi kirjaa kaikki havaintonsa exceliin, ja 20 vuodessa dataa on kertynyt valtavasti.

Viljely ei kuitenkaan ole pelkkää tiedonkeruuta. ”Kypsyvä viinirypäleterttu on yksi maailman kauneimmista asioista”, hän fiilistelee. ”Omien tytärten ja emännän lisäksi tietenkin.”

Kasvihuoneessa tuotetaan syöntirypälettä. Kuva: Carolina Husu

Avomaan sadosta Salmi tekee mehua, hilloja ja marmeladia sekä viiniä omaan käyttöön.

Kasvihuoneessa menestyvät herkemmät lajikkeet. Siellä Salmen tavoitteena on tuottaa syöntimarjaa. Hän aikoo jatkossa tuoda markkinoille maisteluboksit, joissa on esimerkiksi viittä eri lajiketta.

Vuosikymmenten aikana karttunutta tietoaan Salmi jakaa tilalla järjestettävillä maksullisilla viinitarhakierroksilla. Siellä hän kertoo lajikkeista ja kasvatusmenetelmistä.

Syksyn kierrokset ovat antoisimpia. ”Kaikki lajikkeet myydään makeina. Täällä pääset maistamaan, mikä on sinun suusi mukaista. On ikävä odottaa satoa viisi vuotta ja sitten todeta, että en pidäkään tästä lajikkeesta.”

Monelle tuttu Zilga viihtyy pergolassa ulkorakennuksen seinustalla.  Kuva: Carolina Husu

Moni uskoo, että ilmastonmuutos tekee Suomesta mainion viininviljelyalueen.

Salmi toppuuttelee. Jos ilmastonmuutos toisi pitkän, lämpimän, hallattoman kesän ja talveksi metrin pysyvän lumikerroksen, tilanne olisi viinille ihanteellinen. Sellaista ei kuitenkaan ole luvassa.

Pikemminkin meillä lisääntyvät lumen sulattavat talvisateet ja niiden päälle tulevat pakkaset, jotka ovat talvehtiville köynnöksille myrkkyä. Samoin luvassa on aikaisia ja myöhäisiä halloja, nekin pahinta, mitä köynnös voi kokea.

Hipsu-koira esittelee isäntänsä tekemää portviiniä. Viini on tehty Beta-rypäleestä, Hipsu taas on alaskanmalamuutin ja karkeakarvaisen saksanseisojan yhteistyön tulos.  Kuva: Carolina Husu

Suomi ei vielä ole EU-sääntöjen mukaan viinimaa, mutta asia etenee.

Salmi toteaa, ettei asia ole yksiselitteisesti hyvä tai huono. Viinimaan asema sallii rypäleviinin kaupallisen valmistuksen, mutta samalla uhkana ovat uudet säädökset.

Esimerkkinä hän toteaa, että muualla Euroopassa kaikki köynnökset on vartettu perusrunkoon. Meillä avomaalla pärjäävät parhaiten omajuuriset taimet. Hyväksytäänkö ne jatkossa?