Yksityinen kulutus ratkaisevassa roolissa

Kevään maa- ja elintarviketalouden ennusteessa ennakoimme maaliskuun lopulla, että ruoka-alan markkinaolosuhteet pysyvät tänä vuonna vielä verraten haasteellisina. Ensi vuonna talouden näkymien kirkastumisen odotetaan piristävän alan suhdannenäkymää.

Keskeinen epävarmuustekijä on kuitenkin se, mihin suuntaan yksityinen kulutus kehittyy; talouden lähteminen kasvuun nojaa vahvasti yksityiseen kulutukseen.

Toiko hallituksen kehysriihi sitten muutoksia tähän näkymään?

Vaikka maatalouteen sinänsä ei riihessä kohdistunut suoria leikkauksia, on esimerkiksi yleisen arvonlisäverokannan nostolla vaikutuksia kotitalouksien ostovoimaan. Tällä yleisellä kulutusverolla voi olla vaikutuksia myös ruoan ostopäätöksiin ja siten koko ruokaketjuun.

Elintarvikkeet, joihin on sovellettu alennettua arvonlisäverokantaa, välttyvät nyt arvonlisäveron nostolta. Tämä oli varmasti huojentava tieto ruokaketjun toimijoille. Poikkeuksena ovat suklaa ja makeiset, joiden arvonlisävero on nousemassa yli kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Yleisen arvonlisäverokannan nosto puolellatoista prosenttiyksiköllä hidastaa toissa vuonna merkittävästi notkahtaneen ostovoiman palautumista – etenkin jos veronkorotukset tulevat voimaan jo tämän vuoden aikana.

Nyt on jo nähty, miten ruuan hinnan nousu parin viime vuoden aikana on vaikuttanut kulutuskäyttäytymiseen. Lisäksi epävarmuus oman taloudellisen tilanteen kehityksestä ja maailmanpoliittinen epävarmuus voivat näkyä säästämisen lisääntymisenä kotitalouksissa.

Hallituksen kehysriihen suoria ja epäsuoria vaikutuksia ruoka-alaan onkin tarpeen analysoida yksityiskohtaisemmin, kun kehysriihen päätösten kirjaukset ja voimaantulon ajankohdat tarkentuvat.

Viime syksynä Ruokaketju-hankkeessa (PTT, Luke ja Reinu econ) tehdyn kuluttajakyselyn mukaan iso osa kuluttajista arvostaa kotimaista ruuantuotantoa, pitää tärkeänä omavaraisuutta ja kantaa huolta oikeudenmukaisesta tulonjaosta ruokaketjussa.

Aivan yhtä monet eivät kuitenkaan ole halukkaita maksamaan elintarvikkeista korkeampia kuluttajahintoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ruoka on liian kallista suhteessa kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin.

Ostovoiman kohentuessa palkankorotusten ja inflaation hidastumisen myötä odotukset on kohdistettu siihen, että ainakin osa hintojen nousun aiheuttamista ruuan kulutusmuutoksista palautuisi.

Veronkorotukset voivat viedä terän tästä palautumisesta sekä osaltaan hämärtää entisestään ruoka-alalle keskeisiä mutta epävarmoja lyhyen ja pitkän aikavälin kulutusnäkymiä ja niiden vaikutuksia raaka-aineiden tuotantoon ja investointeihin.

Myös tulevan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan suunnittelussa on monien muiden tärkeiden kysymysten ohella ennakoitava kysynnän kehitystä ja muutosnäkymiä – yhtäältä kohtuuhintaisen ruuan saatavuuden näkökulmasta, toisaalta siitä näkökulmasta, miten alkutuotannossa olisi mahdollisuus luoda entistä parempaa arvonlisää.

Kirjoittaja on PTT:n tutkimusjohtaja.