”Rohkenin toivoa, että muutaman vuoden kuluttua olen maatilan nuori emäntä” ‒ 23-vuotias pariskunta astuu suuriin saappaisiin Kalajoella

”Vaikka alussa luonnollisesti jännitti, tiesin kuitenkin pärjääväni. Työskentely karjan parissa vei heti mennessään”, kertoo Lempäälästä kotoisin oleva Emilia Sorvari, 23, uudesta arjestaan maitotilan tulevana osakkaana.

Hän on miehensä Topiaksen, 23, kanssa uuden edessä.

Kalajoen Mehtäkylällä sijaitsevalla Ala-Sorvarin kahden robotin maitotilalla on käynnissä osittainen sukupolvenvaihdos.

Katri ja Sampo Sorvari saavat loppuvuodesta rinnalleen nuoremman sukupolven.

”Viimeisen kahden vuoden ajan olemme ’harjoitelleet’ tilanpitoa työntekijän ominaisuudessa. Matka on ollut opettavainen ja muutenkin tärkeä. Astumme suuriin saappaisiin, mutta pehmeän laskeutumisen ansiosta luottamus tulevaan säilyy kuitenkin vahvalla pohjalla”, nuoripari Sorvari määrittelee.

Agrologiksi opiskeleva Emilia ja maatalouden perustutkinnon suorittanut Topias ovat kulkeneet yhteistä polkua vuodesta 2018 lähtien. Naimisiin pariskunta meni kaksi vuotta sitten.

”Näin on tarkoitettu. Lähdettyäni Lempäälästä rohkenin jo toivoa, että muutaman vuoden kuluttua olen maatilan nuori emäntä. Kosketuspinta alaan oli alun alkaen kuitenkin ohut. Ensimmäisen kerran kävin navetassa Topiaksen luona ja vasta siinä vaiheessa kun ryhdyin lomittajaksi, pääsin tositoimiin karjan kanssa. Olen lähtenyt liikkeelle alkeista, mutta onneksi ympärilläni on hyvät tukijoukot ja myös mielenkiinto juoksuttaa eteenpäin”, Emilia Sorvari luonnehtii tyytyväisenä.

Pohja tilanpitoon on hyvä.

”Tila on toimiva ja tuotantorakenne kunnossa. Alunperin yhden robotin navetta otettiin käyttöön vuonna 2010, mutta jo seitsemän vuotta myöhemmin pihattoa laajennettiin ja asennettiin toinen lypsyrobotti. Samalla myös nuorkarjalle tehtiin uudet tilat”, Topias Sorvari kertaa.

Ala-Sorvarin tilalla on tällä hetkellä 150 lehmää ja satapäinen nuorkarja.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu karjamäärän lisääminen.

”Tuotantoa pyritään kasvattamaan mahdollisimman pienillä kustannuksilla ja tähän löytyi ratkaisu saneeraamalla tyhjillään oleva vuokranavetta lypsävien käyttöön. Tuotanto on tarkoitus saada pyörimään ensi kesään mennessä”, nuoripari Sorvari kertoo.

Laajennuksen myötä tila saa tarvittavaa selkänojaa myös tulevaa ajatellen.

”Olemme luoneet ajatusmallin, että tilaa hoidetaan aina tiiminä. Myös siinä vaiheessa, kun teemme lopullisen sukupolvenvaihdoksen, suurin tavoite on jatkaa samaan malliin, yhdessä ja yhteisvoimin”, Emilia Sorvari kertoo.

Näillä näkymin myös tulevaisuuden vahvistus tulee omalta tilalta, sillä perheen Samuel-poika on kiinnostunut alasta.

”Velipoika aloittaa ensi vuonna työntekijänä ja jos kaikki etenee mallikkaasti ja intoa riittää, niin yrityksen vetovastuuta on mahdollisuus jakaa myös hänen kanssaan”, Topias Sorvari iloitsee.

Vaikka Emilia ja Topias Sorvari ovat maidontuottajina vasta lähtötelineissä, luottamus alaan on vahvalla pohjalla.

”Emme jää asioiden kanssa yksin, sillä rinnalla kulkee juureva vanhemman sukupolven tietotaito. Lisäksi hyvät yhteistyökumppanit ja viljelijäkollegat auttavat alkuun ja luonnollisesti myös matkan varrella. Olemme hyvissä käsissä.”

Ala-Sorvalin tilalla otettiin keväällä käyttöön vasikkojen ulkokasvatus. Vasikkaterveys on parantunut kohisten, nuoripari Sorvari iloitsee. Kuva: Anne Anttila

Maatalouden ulkopuolella kasvanut Emilia Sorvari on kiitollinen monista opituista taidoista.

”Kun liikkeelle lähdetään täysin alkeista, niin pienetkin asiat tuntuvat suurilta ja jaloilta. Erityisen ylpeä olen kuitenkin vasikoiden hoitamiseen liittyvistä opeista. Olen kerännyt tietoa ennen kaikkea siitä, miten vasikka saadaan pysymään terveenä ja tässä olemme myös onnistuneet.”

Emilia Sorvarin mukaan vasikoiden lääkitystarpeet ovat käytännössä nolla ja terveyttä on saatu myös muilla tavoin tuettua.

”Pienistä jutuista muodostuu iso kokonaisuus. Siisteyden ja ruokinnan lisäksi yksi tärkeimmistä vasikkaterveyden kohottajista on myös ulkokasvatus. Puhtaasta ilmasta ei koskaan puhuta liikaa.”

Ennen Topiakseen tutustumista Emilialla ei ollut juuri minkäänlaista kokemusta maataloudesta. ”Nyt minulle on kehittynyt jopa karjasilmää”, Emilia paljastaa. Kuva: Anne Anttila

Emilia ja Topias Sorvari valmistautuvat uuteen rooliinsa maatalousyrittäjinä hyvin huolella.

" Olemme erittäin avoimia uusille asioille. Erityisesti viime vuosi oli aktiivista tiedonkeräilyaikaa. Osallistuimme lukuisille kursseille ja eri seminaareihin ja aina tarttui mukaan uutta ja ihmeellistä. Samalla opimme sen, että välillä myös omia toimintamalleja kannattaa kyseenalaistaa. Ja sen minkä voi nähdä mielessä, voi myös toteuttaa. Myös verkostoitumisen suhteen olemme olleet aktiivisia, sillä varsinkaan tällä alalla ei kukaan pärjää yksin", Sorvarit muotoilevat.