Jonkun on saatava hanhihulluus loppumaan

Korkeiden nietosten keskellä valkoposkihanhien muutto tuntui pitkään kovin kaukaiselta asialta. Pohdin kuitenkin etukäteen, että mistäköhän tänä keväänä löytyvät tuoreet näkökulmat uutisiin. Mitään suuria muutoksia en edes odottanut uutisoitavaksi. Sen verran aihe ja ympäristöhallinnon toimet sen parissa ovat vuosien varrella opettaneet.

Kustannuskriisi on lyönyt viljelijöitä ja lujasti. Henkinen kuorma alkaa monilla olla varmasti kestämätön. Tämä saattaa olla se kevätmuutto, joka viimeistelee monen ruuantuottajan tilan kohtalon. Tämä saattaa myös olla se kevätmuutto, kun jollain viljelijällä menee kuppi nurin ja valkoposket saavat lyijyä kylkiinsä nurmilla laiduntaessaan.

Kun joku sattuu tämän ylilyönnin näkemään, tulee seuraavaksi paikalle poliisi ja aloittaa esitutkinnan. Yksittäinen yrittäjä saisi kantaakseen kovat seuraukset puolustaessaan elinkeinoaan. Miten kohtuutonta, jos näin kävisi. Lähes kaikki näkevät ja ymmärtävät, ettei lajin tiukalle suojelulle ole perustetta, kun kyseessä on Euroopan runsaslukuisin hanhi.

Lähes kaikki ymmärtävät ja näkevät myös sen, että on järjetöntä pakottaa viljelijät seuraamaan ääneti vierestä, kun hanhet laiduntavat eläintilojen tärkeimmän sadon, eli ensimmäisen nurmisadon parempiin suihinsa.

Elinkeinotoiminta, huoltovarmuus ja ruokahuolto eivät paina ympäristöhallinnon vaakakupissa mitään, kun hanhista huolehditaan. Jos tavoitteena on pistää lihan- ja maidontuottajat polvilleen, valitut toimenpiteet ovat iskeneet kohteeseen.

Mutta jopa minä yllätyin, kun kuulin, että Varsinais-Suomen ely-keskus on tehnyt useita tutkintapyyntöjä koskien valkoposkihanhien karkottamislupia ja lupaehtojen vastaisia toimia syysmuuton aikaan viime vuonna.

Kaikissa tapauksissa on ollut kyse huolimattomuusvirheistä, tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä, kuvaili tapauksia Itä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario.

Ely-keskuksen sähköistä lomaketta moitittiin heti kättelyssä hankalaksi ja kirjaamisvaatimuksia todella tiukoiksi sekä haastaviksi toteuttaa. Vaikeuksia osattiin odottaa. En silti voi uskoa, että ne vaikeudet realisoituivat tutkintapyyntöinä poliisille. Ely-keskuksessa nostettiin viljelijät tikun nokkaan sen sijaan, että olisi tarkasteltu omaa ilmoitusjärjestelmää, sen käytettävyyttä ja kohtuuttoman yksityiskohtaisiksi viriteltyjä lupaehtoja.

Jokainen voinee päätellä millaisilla vesillä ely-keskus ui tutkintapyyntöineen, jos tapauksia tutkinut rikoskomisario toteaa, että ”on pitänyt miettiä täyttyykö tässä edes rikoksen tunnusmerkistö”.

Kaikki tapaukset ovat siirtyneet syyttäjän pöydälle. Se lienee paras tapa pysäyttää tämä hanhihulluus kerrasta. Poliisi olisi voinut halutessaan tehdä esitutkinnan keskeyttämispäätöksen, mutta koska tapauksia oli niin monta, tämä on varmasti oikea tapa toimia.

Syyttäjä toivottavasti pysäyttää tämän rikosepäilyjen osalta syyttämättäjättämispäätöksellä. Mutta kuka lopettaa tämän lopullisesti ja kokonaan? Hanhihulluus koettelee oikeustajua ja saa valtavan määrän kummastelua sekä ihmettelyä osakseen, ei vain viljelijöiltä, vaan myös muilta kansalaisilta.