Onko Suomessa liikaa maatalousnäyttelyitä?

Kotimaisten maatalousmessujen lista tältä vuodelta on hengästyttävä. Tammikuussa Sarka ja heinäkuussa Farmari Seinäjoella, elokuussa maaseutunäyttely Nivalassa sekä kirsikkana kakun päällä lokakuussa peräkkäisinä viikonloppuina järjestettävät Jyväskylän Agrotech Nordic sekä Helsingin Maatalouskonemessut.

Monet maatalousmessut vuodessa herättävät kysymyksen, riittääkö kaikille messuille todella kävijöitä ja näytteilleasettajia. Syövätkö monet messut toistensa leipää? On nimittäin vaikea välttyä ajatukselta, että Jyväskylän messujen sijoittaminen viikkoa ennen Helsingin messuja ei olisi nimenomaan kilpailevien messujen heikentämistä.

Tästä ei kuitenkaan Jyväskylän messujen järjestäjän mukaan ole kyse.

Jyväskylän messujen järjestäjäportaassa mukana oleva Marko Toivakka kertoo, että tarkoitus ei ole kilpailla Helsingin messujen kanssa.

”Tarjoamme vaihtoehtoa, joka keskittyy karjapuoleen.”

Messut lähdettiin pykäämään pystyyn lyhyellä varoitusajalla. ”Viime syksynä näytteilleasettajat alkoivat kyselemään, eikö Jyväskylään voisi tehdä jotain.”

Jyväskylän messuilla yhteistyökumppaneina ovat muun muassa Valmakauppa, Teollisuushankinta, Tilasiemen ja Maitoyrittäjät ry.

Lyhyt varoitusaika saneli Toivakan mukaan sen, että messut sijoittuvat ajallisesti juuri viikkoa ennen Helsingin messuja.

Pohjoisempaan sijoittuvia karjatiloja ajatellen Jyväskylä on mainio paikka järjestää maatalousmessut. Karjatalouteen keskittyvät messut ovat ehdottoman tärkeää järjestää.

Mutta tarvitsevatko pohjoisen karjatilalliset todella omat messut lähes samaan aikaan Helsingin konemessujen ja Ruotsin Elmian kanssa?

Näytteilleasettajille ja messukävijöille eli alan ihmisille paras vaihtoehto olisi, että eri messujärjestäjät kävisivät vuoropuhelua keskenään.

Voisi kuvitella, että messujärjestäjänkin etu on se, että tapahtumaan saadaan mahdollisimman paljon ja monipuolisesti näytteilleasettajia. Se taas palvelee messukävijöitä.

Sähköpostikysely alan toimijoille paljastaa turhautuneisuuden peräkkäisinä viikonloppuina järjestettäviin maatalousmessuihin.

”Kahdet messut peräjälkeen on mielestämme järjetön ratkaisu. Messuille tulevien laitteiden kuljettaminen, osaston rakentaminen ja esittelyn järjestäminen sekä osaston purkaminen vaatii paljon resursseja, joita mielestämme ei kannata tuhlata”, vastaa karjataloustuotteita myyvän Delavalin markkinointijohtaja Matti Oinonen.

Hänen mukaansa kaksien maatalouskonemessujen järjestäminen hyvin lähekkäin ei kannusta osallistumaan molempiin tapahtumiin.

”Kaiken kaikkiaan toivoisimme, että Suomessa järjestettäisiin yksi iso maatalouskonenäyttely vuodessa. Se olisi riittävästi Suomen markkinoille. Näin myös näyttelyvieraille olisi enemmän uutuuksia tarjolla ja laitetoimittajat voisivat panostaa myös enemmän osastoihinsa.”

Samoilla linjoilla on Hankkijan toimitusjohtaja Jyrki Lepistö.

”Tavoitteenamme vuonna 2018 oli järjestää joka toinen vuosi Helsingissä järjestettävä näyttely, johon osallistuvat kaikki alan toimijat. Asiakkaiden ei näin ollen tarvitsisi juosta viikon välein eri tapahtumissa. Valitettavasti osa alan toimijoista on halunnut kuitenkin järjestää ja olla mukana lisäksi muissa tapahtumissa.”

Hankkija on yksi Helsingin messujen järjestäjäyrityksistä.

Lantmännen aikoo pystyttää osastot sekä Jyväskylään että Helsinkiin.

”Jyväskylän messuille osallistumme pienimuotoisemmin keskittyen rehuliiketoimintaan”, sanoo yrityksen toimitusjohtaja Markku Multamäki. Hänkään ei näe kahden messun järjestelmää järkevänä.

”Yleisesti ottaen messujen kustannukset ovat nousseet hyvin korkeiksi, joten ei ole järkevää ja perusteltua osallistua useampaan tilaisuuteen vuodessa. Messuosallistumisia harkitaan ylipäätään tarkkaan, myös siltä osin onko meidän järkevää osallistua tietyille messuille joka vuosi.”

Yritykset menevät sinne, mistä asiakkaat löytyvät. Esimerkiksi Farmari on vakiinnuttanut paikkaansa maatalousalan näyttämönä lapsiperheille ja kaupunkilaisille, eikä isoja konekauppiaita messuilla nähty Agco Suomea lukuun ottamatta.

Eri tyyppisiä messuja toki tarvitaan, mutta myös vuoropuhelua. Olikin ilahduttavaa, että isot ulkonäyttelyt Farmari ja Okra saatiin järjestymään vuorovuosin. Se oli näytteilleasettajien toiveena, sillä messut tavoittelevat osin samaa yleisöä.

Lisäksi ulkomailla järjestetään useita maatalousmessuja, joihin lähtee Suomesta niin näytteilleasettajia kuin messukävijöitä, näkyvimpinä ehkäpä Borgeby ja Elmia Ruotsissa, Sima Ranskassa sekä Saksan isot Eurotier ja Agritechnica.

Faktaa on kuitenkin se, että tilojen määrä vähenee, ja jäljelle jäävistä tiloista kaikki eivät edes investoi.

Olisi siis mietittävä, mikä palvelee näitä tiloja parhaiten, ja sitä kautta näytteilleasettajia, joille messuille osallistuminen on iso panostus niin taloudellisesti kuin käytännön kannalta.

Tilalta irrottautuminen yhdeksi viikonlopuksi on varmasti mielekästä, kun messuilta löytyy kattavasti kiinnostavia alan koneita, palveluntarjoajia, yhdistyksiä ja järjestöjä. Erityisen tärkeää on myös kohtaaminen kollegoiden kanssa. Kun messuja on harvemmin, mutta ne ovat kattavia, voi olla varma, että tapaa tutut kollegat.

Se, että messuja järjestetään mentaliteetilla ”asiakas voi käydä lypsyjen välissä”, toimi ehkä 2000-luvulla ja toimii vielä nykyäänkin, kun messut järjestetään pellon laidalla ja höystetään työnäytöksin tai koeajomahdollisuuksin.

Huolimatta siitä, kuinka monet messut vuodessa järjestetään, messukävijöiden ja näytteilleasettajien näkökulmasta tärkeintä on panostaa laatuun. Maatalousala tarvitsee messuja, joille voi hyvässä hengessä lähteä tekemään kauppaa ja samalla nauttimaan aidosti hyvästä tunnelmasta.